Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, että tämä selonteko on yksimielinen ja saadaan näin ollen hyvä näkymä tulevaisuuteen. Mutta se, mikä meidän kaikkien pitää muistaa tässä levottomassa maailmassa, on se, että meidän on pidettävä koko Suomi asuttuna. Se on tämän kansakunnan halvin henkivakuutus. Jos muistelemme toisen maailmansodan aikaa, miten tätä Suomea pidettiin arvokkaana senkin takia pelkästään, että joka puolella oli elämää, ja ihmisten turvallisuus taattiin sillä, että meillä on iso maa. Se pitää meidän varmistaa. Kesällähän se näkyy siinä, että kun kesälomat tulevat, niin ihmisiä on maaseudulla ihan hirveän paljon. Hieno juttu. Sälytetään tämä suuri rikkaus yksimielisesti. Toivoisin sitä ihan sydämeni pohjasta. Mutta yksi, mikä on huolestuttanut minua paljon, on valtion suhtautuminen maaseutuun yleensä. Kaikki lupapolitiikka, mikä maaseudulla on — jos rakennat tai teet jotakin, se on valtavan byrokratian takana. Maanviljelijät tuntevat sen nahkoissaan kaikkein pahimpana. Hehän ovat suurin piirtein nilkkapantavankeja, kun heitä valvotaan joka päivä ja ankarasti. Sitten tämä rahoituksen saaminen maaseutuhankkeisiin: olkoon nuoren parin asunto- taikka maatilarahoitus tai metsäkoneyrityksen rahat — ei saa millään. Viimeisenä sitten nämä yhteydet. Tämä hallitus on purkanut 3G-verkon. Teitte muuten valtavan karhunpalveluksen metsäteollisuudelle. Koneissa ei toimi mikään, maaseudulla ei toimi kunnolla mikään, puhelimet eivät toimi enää, kun menee taajaman ulkopuolelle. Valokuituun ei saa enää rahaa. Kun te huudatte maaseudun puolesta, niin teillä olisi aikaa korjata — 3G:tä, ette voi korjata, mutta valokuiturahaa voisitte antaa. — Ei muuta.