Arvoisa rouva puhemies! On koko yhteiskunnan etu, että työtön voi ylläpitää ammattitaitoaan myös työttömänä. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu, ja erityisen kafkamaisia esimerkkejä julkisuudessakin on ollut taide- ja kulttuurialalta. Pelkkä sosiaalisen median tai omien verkkosivujen päivittäminen, satunnainen laskutettu keikkatyö tai yksittäinen myyty taideteos voidaan tulkita päätoimiseksi yrittäjyydeksi ja näin esteeksi työttömyysturvalle. Näin ei voi eikä saa olla. Vaihtelevat tulkinnat voivat johtaa tilanteisiin, joissa työtön joutuu takaisinperinnän kohteeksi viranomaisen virheellisen ohjeen tai tulkinnan seurauksena. Julkisuudessa on ollut esillä myös tapauksia, joissa esimerkiksi sivutoiminen opiskelu on jälkikäteen tulkittu työttömyysturvan esteeksi ja työtön on joutunut jopa kymmenientuhansien eurojen työttömyysturvan takaisinperintään. Ei ole oikein, että työtön työnhakija kantaa taloudellisen vastuun myös silloin, kun virhe johtuu viranomaisen virheellisestä ohjeistuksesta tai tulkinnasta. Siksi tein tämän lakialoitteen. Aloitteessa ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia siten, että omassa työssä työllistymistä koskevat säännökset poistettaisiin lainsäädännöstä. Lakimuutoksen myötä työttömänä pidettäisiin henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä. Taiteellinen tai vastaava tällä hetkellä omaksi työksi tulkittavissa oleva työ, josta ei saa merkittäviä tuloja, rinnastuisi esimerkiksi tavanomaiseen talkootyöhön siten kuin siitä on säädetty nykyisessä lainsäädännössä. Muutoksen tarkoituksena on selkeyttää työttömyysturvajärjestelmää poistamalla siitä epäselvästi määritelty ja vaikeasti tulkittava omassa työssä työllistymisen käsite. Samalla myös luovien alojen työntekijöillä olisi mahdollisuus pitää yllä omaa ammattitaitoaan ja pyrkiä hankkimaan uusia työtilaisuuksia ilman pelkoa työttömyysturvan menettämisestä. Lakialoitteeni pyrkii vastaamaan siihen, että työttömyysturvajärjestelmä ja viranomaiset eivät kaikilta osin vieläkään tunnista moninaisia tapoja tehdä töitä. Esimerkiksi taide- ja kulttuurialalla tai vaikkapa freelancertoimittajilla tai vaikkapa yliopistossa monilla tutkijoilla harvoilla on mahdollisuus täysin kokoaikaiseen ja vakituiseen palkkatyöhön, vaan työhön kuuluu esimerkiksi hakemusten tekeminen. Alalla tulot koostuvat lyhytaikaisista työsuhteista, taiteilijoilla työkorvauksista, apurahoista, teosmyynneistä, lipputuloista ja tekijänoikeuskorvauksista. Taideala onkin hyvä esimerkki siitä, että niin kutsuttua epätyypillistä työtä on ollut aina, eikä se monelle muullekaan alalle ole enää ollenkaan niin epätyypillistä. Työelämän ja työttömyysturvan kehittämistä on katsottava myös muiden kuin kokoaikaista ja säännöllistä päivätyötä tekevien näkökulmasta. Luovien alojen kentällä näkyy myös selkeästi ristiriita, että vaikka puheissa työtöntä rohkaistaan aktiivisuuteen, etuusjärjestelmä päinvastoin rankaisee siitä. Työttömyysturvajärjestelmän tulisi olla ennakoitava sekä kohdella eri aloilla työskenteleviä yhdenvertaisesti. — Kiitos.