Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee ennallistamiseen suoalueilla, niin olen kertonut sen monta kertaa, mutta vielä kerran kerron: Kun venäläinen hyökkäsi Suomeen 39 joulun alla, viimeinen päivä marraskuuta, ja sitten jatkosota, kesäsota, 44 asti, ja elokuussa viimeinen taistelu kotikylässäni Hattuvaarassa ennen kuin rauhansopimus saatiin syntymään, niin niillä alueilla, arvoisa ministeri, ei ollut yhtään ojan ojaa. Ne olivat luonnontilaisia soita. Ojitukset alkoivat vasta 60-luvulla. Elikkä nyt te olette ampumassa semmoista haamua, mitä ei ole olemassakaan. Kuvitteleeko joku tässä talossa vielä, että jos venäläinen tuli siitä soiden yli luonnontilaisten soiden aikana 30-luvun lopulla ja 40-luvun alussa, te ojat tukkimalla teette jonkun ison esteen tulevalle viholliselle, nykyaikaisilla välineillä? Herätys, ne miljoonat ja miljardit, mitä sinne ollaan työntämässä, menevät kuin Kankkulan kaivoon. Antakaa paikallisten ihmisten elinkeinojen kehittämiseen ne rahat vaikka. Ne ennallistamisrahat, millä te mahdollisen vihollisen hyökkäystä varten yritätte tukkia ja tehdä jotain puolustuslinjaa, niin ei mitään, ne menevät kuin Kankkulan kaivoon. Olisihan se pysähtynyt jo 39—44, jos ne suot olisivat sen estäneet, mutta sieltä ne tulivat, kolme divisioonaa hyökkäsi Ilomantsiin, ja ojittamattomat suot olivat niillä edessä. Toivon hieman realismia. Tämä osoitti vain, miten kamalan huonoilla tiedoilla te olette liikkeellä tässä asiassa. Ottakaa selvää, miten oli. Ilomantsilaiset kyllä neuvovat. Jos tulette sotahistoriamatkalle Ilomantsiin, minä lupaan järjestää teille semmoisen luennon, mitä oli tilanne Ilomantsissa 39—44. Opitte silloin, mitä oli se oikea sodankäynti silloin, eikä ollut ojia yhtään.