Arvoisa puhemies! Neuvottelut EU:n seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä kiihtyvät. Suomi muodosti kantansa kokonaisuuteen hyvissä ajoin jo vuosi sitten syyskuussa ja tarkensi linjauksiaan heinäkuussa. Ajamme suomalaisten veronmaksajien etua ja sitä, että EU-budjetti vastaisi paremmin tämän ajan haasteisiin. Suomen tavoite on hillitä EU-budjetin suhteetonta kasvua ja sitä kautta Suomen maksutaakkaa. Euroopan komissio ehdotti alun perin todella merkittävää rahoituskehyksen kokonaistason nostamista, liki 600 miljardilla nykykaudesta. Mikäli komission menoehdotus toteutuisi sellaisenaan, Suomen maksut voisivat kasvaa nykykauteen verrattuna jopa miljardi euroa vuodessa. Suomi ei vaadi leikkauksia nykytasoon, vaan komission alkuperäisen esityksen kasvuun. Eurooppa on kohdannut valtavia haasteita viime vuosina, ja EU-budjetin on vastattava niihin. Meidän on uskallettava tukea EU-budjetin uudistamista. Rahoitusta pitää suunnata vahvemmin puolustukseen, turvallisuuteen ja kilpailukykyyn. Se on myös meidän oman etumme mukaista. Euroopan on vahvistettava puolustuskykyään ja jatkettava Ukrainan tukemista. Tähän olemme vaikuttaneet aloitteilla ja pitämällä tiiviisti yhteyttä muihin jäsenvaltioihin. Venäjän pitkäaikaista uhkaa ymmärretään nyt paljon paremmin. Olemme näyttäneet Saariselällä ja Rovaniemen arktisessa huippukokouksessa, että Eurooppaa puolustetaan täällä, itäisellä sivustalla. Olemme koonneet jäsenvaltiojoukon aloitteemme taakse Eastern Flank ‑huippukokouksessa. Suomi kantaa vastuunsa yhteisestä turvallisuudesta. Sen on näyttävä myös yhteisen rahoituksen painotuksissa. Puolustukseen ja Euroopan itäisen laidan tarpeisiin, kuten Itä-Suomen elinvoiman vahvistamiseen, on osoitettava lisää rahoitusta. Kyse on solidaarisuudesta, mutta myös koko Euroopan turvallisuudesta. Taloudessa Suomi on osoittanut solidaarisuutta muille jo pitkään. Itärajan erityistilanteen ja pohjoisten harvaan asuttujen alueiden osalta haemme ensisijaisesti kokonaisratkaisua, joka tunnistaa Suomen tilanteen ainutlaatuisuuden. Komissio tunnistaa pohjoisen harvaan asuttujen alueiden erityistarpeet, mutta ei ole osoittanut niille erillistä rahoitusta. Me katsomme, että pysyvistä haitoista kärsivien pohjoisten alueiden NSPA-erityisrahoitus on turvattava myös jatkossa. Uusille prioriteeteille on vahva tuki Euroopassa. Komission pohjaehdotuksen mukainen miljardin euron kasvu raja- ja sisäiseen turvallisuuteen nykykauden saantoomme verrattuna on Suomelle onnistuminen ennakkovaikuttamistyössä. Samalla tarvitsemme panostuksia kasvuun ja kilpailukykyyn eli tutkimukseen, innovaatioihin ja uusiin teknologioihin. Niillä tuetaan uudistumista ja luodaan työpaikkoja ja mahdollisuuksia myös Suomessa. Suomalaisilla yrityksillä, korkeakouluilla, kaupungeilla ja muilla toimijoilla on osaamista tulevan kilpailukykyrahaston teemoissa, ja siksi rahoituksen kasvattaminen nykykaudesta on meille kannattavaa. Perinteisesti suomalaiset ovat onnistuneet Horisontti-rahan kotiutuksessa. Näiden prioriteettien rinnalla puolustamme vahvasti Suomelle kaudesta riippumatta tärkeitä rahoituskohteita, kuten maataloutta, sekä Suomen erityisolosuhteita, kuten harvaa asutusta ja epäedullisia luonnonolosuhteita. Maatalouden rahoitus ja Suomen saannon turvaaminen on ollut neuvotteluprosessin alusta alkaen Suomelle tärkeä painopiste. Suomi ei aja leikkauksia maatalousbudjettiin. Päinvastoin. Olemme todenneet maatalouden korvamerkityn rahoituksen olevan liian alhainen. Viljelijät tarvitsevat tulevaisuudenuskoa ja ennakoitavan rahoituksen. Suomelle riittävään maatalousrahoitukseen vaikutetaan myös rahoituksen kohdentamisella ja painotuksilla. Tätä työtä me teemme yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa. Nettomaksajamaissa on muitakin, jotka puolustavat maatalousrahoitusta, vaikka ajavatkin komission ehdotusta alempaa budjettia. Maaseudun kehittämistoimia rahoitetaan jatkossa myös korvamerkitsemättömästä osuudesta, ja kohdentamisesta voidaan päättää kansallisesti. Koheesiosta voidaan vähentää, koska alueellisen koheesion edetessä tarve EU:n yhteiselle koheesiorahoitukselle vähenee. Aluerahoitusta on myös kohdennettava nykyistä tarkemmin. Kansallisesti teemme tätä työtä valmistelemalla NRP-suunnitelmaa laajapohjaisessa yhteistyössä. Suomi on perinteisesti maksanut koheesiorahoituksesta paljon enemmän kuin on saanut. Tulopuolella komissio ehdottaa, että kehys rahoitettaisiin jäsenvaltioiden maksuilla, muilla kerättävillä tuloilla sekä velalla. Suomi vastustaa esitettyjä, yhteisvelkaan perustuvia uusia lainarahoitteisia investointivälineitä eli kriisivälinettä ja Catalyst Europe ‑välinettä. Pääosaan komission omien varojen järjestelmän ehdotuksista suhtaudumme myönteisesti. Niiden vaikutus on Suomen maksuosuuden kannalta myönteinen. Ehdotettuun yritysten liikevaihtoon perustuvaan maksuun suhtaudumme erittäin kriittisesti, emmekä tue ehdotusta päästökauppatulojen siirrosta EU-budjettiin. Tämä neuvottelutilanne ei ole helppo. Toimimalla nettomaksajien ryhmässä pystymme vaikuttamaan kokonaisuuteen paremmin kuin yksin. On mahdollista alentaa kokonaistasoa ehdotetusta ilman, että luopuisimme uusista painopistealueista tai Suomelle tärkeistä rahoituskohteista. Kokonaistasosta ja kohdentamisesta neuvotellaan yhdessä. Siksi Suomi vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon rahaa käytetään, että siihen, mihin se käytetään. Suomalaisella veronmaksajalla on oikeus odottaa sekä kohtuullista laskua että parempaa vastinetta yhteisille rahoille. Euroopan on kyettävä asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikkeen ei voida vastata pyytämällä jäsenmailta lisää rahaa. Jatkamme neuvotteluja Suomen tavoitteiden edistämiseksi yhdessä niiden kanssa, joiden kanssa meidän kannattaa tehdä yhteistyötä. Tavoitteemme on uudistuva EU-budjetti, joka vahvistaa Suomen ja Euroopan turvallisuutta, luo kasvua ja pitää suomalaisen veronmaksajan maksutaakan kohtuullisena.