Arvoisa rouva puhemies! Jatkan vielä täältä paikaltani, kun se äskeinen kolme minuuttia tuntui loppuvan kesken, kun sanottavaa tärkeästä asiasta olisi ollut enemmänkin. Apteekkilaitoshan sinänsä on Suomessa terveyspoliittisesti ollut kiinnostava ja keskustelua herättävä jo vuosikymmenien ajan. Se johtuu pitkälti siitä, että siinä monella tavalla tulee ilmi se yksityisen palvelujärjestelmän ja julkisen palvelujärjestelmän erilaisuus ja toisaalta tarve niiden hyvälle yhteistyölle. Apteekithan edustavat tässä yhteistyörakenteessa yksityistä liiketoimintaa, joka kuitenkin saa rahoituksensa pääosan julkisista varoista, niin kuin tuossa edellisessä puheenvuorossa totesin. Nyt jos mietitään, miten tätä yhteistyötä voitaisiin kehittää, niin tosi lyhyt luettelo siitä, minkälaisia esteitä siinä tällä hetkellä on, joista osa toki on aivan ehdottomasti perusteltuja: On kolme tämmöistä estettä. Meillähän sairaala-apteekeilla ja lääkekeskuksilla, jotka ovat siis julkisen sairaala- tai terveyskeskusjärjestelmän osia, on myyntikielto avohoitoon. Ne eivät voi kilpailla yksityisten apteekkien kanssa myymällä avohoidossa lääkkeitä. Toinen asia on meidän apteekkilupajärjestelmä, jossa julkinen toimija ei samalla tavalla voi saada sitä apteekkilupaa — siis voi perustaa sairaala-apteekin tai lääkekeskuksen, mutta apteekkilupa on kuitenkin apteekkarin henkilökohtainen lupa, ja sille on sitten oma taustansa ja myös omat perustelunsa olemassa. Ja kolmas on sitten se, että halutaan välttää niin sanottua vertikaalista integraatiota. Se tarkoittaa sitä, että lääkettä ei saisi määrätä samoissa tiloissa tai paikassa, mistä lääke myydään. Jos vertaamme esimerkiksi silmäterveydenhuoltoa, niin hyvin suuri osa silmälääkäreistähän toimii optiikkoliikkeissä, mutta lääkärit eivät saa pitää vastaanottoa, jossa he kirjoittaisivat ja määräisivät lääkkeitä apteekin tiloissa. No, sitten kuitenkin yhteistyötä tehdään ja on hyväkin tehdä. Eli myös julkinen valta, eli sairaalat ja terveyskeskukset, voi vuokrata tiloja yksityiselle apteekille. Tietenkin silloin Fimea päättää sen apteekkiluvan saajan ja sen sijoittumisen, ja varmasti sitten jollakin tavalla siinä kilpailulliset näkökulmatkin tulisi huomioida. Toinen kohta on apteekkien terveyspisteet, joita nyt on lisätty, mutta ne edustavat ja niiden pitääkin edustaa mielestäni sitä kevyempää terveydenhuollon osaa eli rokotuksia, terveysneuvontaa ja tällaisia. Ja sitten on tietysti ihan näitä apteekkien noutolokeroita, joita voi olla myös julkisen terveydenhuollon tiloissa. Tässä ihan tällainen pikainen katsaus toisaalta niihin esteisiin, toisaalta yhteistyömahdollisuuksiin, kahden periaatteessa aika erilaisen järjestelmän kannalta.