Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa aiemmassa puheenvuorossa otin vahvasti kantaa siihen, kun tässä hallitus nimenomaan esittää lakkautettavaksi työneuvostoa. Nyt muutama sananen siitä, että tässä samassa esityksessähän hallitus esittää lakkautettavaksi yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa, ja yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtävät siirrettäisiin yhteistoiminta-asiamieheltä työsuojeluviranomaiselle. Kyllähän tämmöinen byrokraattinen pyörittely näitten asioitten osalta on aika erikoista, ja kuten aiemmin olen todennut, samahan se on tässäkin lakiesityksessä. Tämäkään esitys ei ole itse asiassa edes hallitusohjelmassa kirjattuna. Tämä on tullut jostakin, mistä lie sitten, oliko se tämä kuuluisa joku henkilö, joka keksi sen viime metreillä ja otti ässän hihasta. Tämä on tullut tosi erikoisella tavalla tänne. Sitten taas, kuten aiemminkin on todettu, aina päätöksellä pitäisi joku peruste olla, joko työllistävä vaikutus tai sitten taloudellinen parannus nykytilaan nähden. No, tässä on arvioitu 200 000 euron säästö, mutta kuten olemme kuulleet, monet asiantuntijat ovat arvioineet, että tätä säästöä ei ole käytännössä tulossa. Joten kysyisin taas joko työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Satoselta, jos hän olisi paikalla, tai sitten kysyisin ministeri Marttiselta vähän taustaa ja perusteita tähän asiaan, mutta kun kumpikaan ei ole paikalla, niin kysynkin paikalla olevilta hallituspuolueitten edustajilta, mikä tämä peruste nyt näissä päätöksissä oikein on. Paljonko sitä työllisyyttä tulee, ja kun tämä arvioitu säästö 200 000 ei tosiasiassa tule, niin miksi te haluatte kuitenkin tämän päätöksen viedä maaliin? Tätä kysyn hallituspuolueitten kansanedustajilta. — Kiitos.