Kiitos, arvoisa puhemies! Monia vuosia lääkäriambulanssissa toimineena ja yhtenä valtakunnallisena ensihoidon asiantuntijana voin kyllä moninaisesti kertoa tarinoita siitä, mistä löytyy näitä nuoria, jotka ovat vahingossa ottaneet liikaa opioidia. He eivät yleensä ole paikassa, jossa joku heidät havaitsee ja voi soittaa 112:een, vaan he ovat jossain metsikössä, rappukäytävissä, kodeissa, joissa on muita huumeidenkäyttäjiä. Sen takia on erityisen tärkeätä, että nämä lääkkeet tulevat saataville sinne, missä se yliannostus tapahtuu. Edustaja Furuholm nosti esille tärkeitä asioita. Nythän ei ole niin, että kaikki huume on vain opioidia. Meillä on yleensä sekakäyttöä, joka tekee huumeongelmastamme tosi moninaisesti paljon vaikeamman kuin yleensä maailmalla. Mutta jokainen askel siihen, että asioita yritetään parantaa, on hyvä. Pohjois-Amerikassahan, jonka tilannetta olen nyt seurannut liki 25 vuotta, naloksoni on ollut yleisesti jaossa jo monia vuosia, ja sieltä on tullut ihan hyvää palautetta. Sehän on helppokäyttöinen, eli vaikka täytyy tietysti tietää, miten sitä käytetään ja missä tilanteissa sitä käytetään, niin sen käyttö on helppoa ja vaaratonta siinä mielessä. Tietysti on erittäin tärkeätä, että se myös mahdollistetaan niille, joilla muuten asiat ovat aika kurjasti. Minä ehkä sanoisin, että tässä yksi iso haaste on se, miten nämä ihmiset, jotka sitä tarvitsisivat, saisivat sen tiedon, miten he sitä saavat, ja pystyisivät sitten sitä myös mukanansa kuljettamaan, kun heillä on jo nyt vaikeuksia esimerkiksi pitää huolta kännykästään, eli miten se lääke sitten on oikeasti siellä oikeassa paikassa oikeana hetkenä — niin kuin kaiken hoidon tulee tietysti olla. Tässä on kyllä erinomainen lakiesitys, ja taas kerran sen jalkauttaminen tulee olemaan se haasteellisin asia — siinä tarvitaan kyllä paljon tiedottamista ja tämän asian mahdollistamista. Kiitos tästä ministerille. Tämä on aivan erinomainen ja odotettu lakiesitys. Toivoisin, että seuraavaksi Suomessa vielä kiinnitettäisiin huomiota siihen, mikä on Pohjois-Amerikassa ollut iso ongelma, ja se on se, että soteammattilaiset määräävät liian paljon liian voimakkaita kipulääkkeitä eivätkä ajattele siinä kohdassa, että jokaisella on alttius jäädä niin sanotusti koukkuun. Tämä on asia, jota minä olen yrittänyt tuoda esille keskusteluissa, mutta Suomessa ei olla tähän vielä herätty. Mutta ehkä tämä on yksi tie siihenkin onneen. — Kiitos.
Maaret Castrén
KOKHelsingin vaalipiiri