Arvoisa rouva puhemies! Tulin juuri saliin, kun ministeri lopetteli esittelypuheenvuoroaan, ja jos oikein kuuntelin, ministeri lopuksi sanoi, että tällä hallituksen esityksellä pyritään turvaamaan Kelan toimihenkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia. No, nykyäänhän niihin pitää viitata joka paikassa ja niin ministerikin nyt sitten viittasi, mutta kun haluamme turvata Kelan toimihenkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia ja ennalta estää heihin kohdistuvaa uhkailua ja häirintää, niin Kela, sikäli kuin olen julkisuudesta oikein lukenut, yritti hoitaa asian ensin niin, että asetuksella olisi voitu säätää tästä, ettei tarvitse olla niiden virkailijoiden nimiä. No, sen jälkeen todettiin Suomessa, että eihän tämmöisiä asioita voi asetuksella säätää, vaikka kyse oli siis perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta Kelan toimihenkilöille. Ei voinut asetuksella säätää, vaati lain. Eli minun pointtini tässä on nyt se, että meillä ovat menneet aivan liian kireiksi nämä tulkinnat kaiken kaikkiaan perustuslaista ja nyt tässä tapauksessa erityisesti siitä, mitä asetuksella voidaan säätää. En nyt mene laajemmin näihin perustuslain ylikireisiin tulkintoihin, joihin törmäämme tässä talossa päivittäin, mutta jos joku tätä asiaa epäilee, niin voi vaikka katsoa tällä hetkellä perustuslakivaliokunnan työtilannetta. Sehän nousi esiin keskustelussa siitä, ehditäänkö tämä edustaja Vornasen tapaus lainkaan käsitellä. No, ehditään, ja hyvä niin, mutta itse olen varma, että vaalikauden vaihteessa moni hallituksen tärkeä esitys raukeaa sen takia, että perustuslakivaliokunta ei ehdi antaa niistä lausuntoa, kuten kävi myös edellisessä vaalikauden vaihteessa. Ja miksi ei ehdi? Miksi siellä on aivan hirveästi tavaraa? Tänäänkin on lähtenyt ilmeisesti useampikin lakiesitys lausunnolle PeViin. Miksi kaikki lähdetään sinne? No siksi, että meillä on nämä ylikireät tulkinnat. Mitä kireämmin tulkitaan eli tietyllä tavalla laajemmin tulkitaan — nyt en puhu asetuksenantovallasta, vaan nimenomaan perusoikeuksista ja muista — mitä laajemmin tulkitaan, sitä useammin nousee esiin kysymys, kolkutellaanko tässä nyt perustuslain rajoja, ja sitä useammin, kun tämä kysymys nousee esiin, pitää lähettää asia lausunnolle perustuslakivaliokuntaan. Tämä tilanne on mennyt aivan mielettömäksi. PeV on täysin ylityöllistetty. Ei ilmeisesti sellaisia viikkoja olekaan, jolloin esityksiä ei lähetettäisi lausunnolle perustuslakivaliokuntaan. Arvoisa ministeri, te olette itse juristi ja entinen perustuslakivaliokunnan jäsen. Minä hartaasti toivon, että tälle asialle ruvettaisiin jotain tekemään. Jos puhutaan ihan pykälämuutoksista, esimerkiksi asetuksenantovallan laajuudesta, niin sehän vaatii perustuslain pykälämuutoksessa tosi pitkää käsittelyaikaa. Jos puhutaan yleisesti perustuslain tulkinnasta, niin toivon, että siitä käytäisiin laajaa keskustelua yhteiskunnassa, koska nykyinen ylikireä tulkintakäytäntö on aivan mieletön. — Puhemies, jatkan pöntöstä. [Puhemies: Olkaa hyvä.] Arvoisa puhemies! Tästä ylikireän tulkinnan nykytilasta ja mielettömyydestä otan esimerkiksi tämän, kun hyvä hallituksemme antoi erinomaisen esityksen, että kännyköiden käyttö oppitunneilla pitää kieltää, koska se häiritsee asianomaisen itsensä ja muiden oppimista. Eli kielletään kännyköiden käyttö oppitunneilla, jos ei ole erityisiä pedagogisia tai terveydellisiä syitä. No, hallituksen esityksessä oli yhdeksän sivua, yhdeksän sivua, joissa pohdittiin sitä, että kun on kyseessä perusoikeusrajoitus — siis perusoikeusrajoitus — niin miltä kannalta pitää tätä arvioida. No, omaisuudensuojan kannalta. Kuulemma omaisuudensuoja rajoittaa. Totta kai se omaisuuden käyttöä eli sen kännykkänä käyttöä rajoittaa, mutta pystyisin tässä esittämään mielikuvituksellisia esimerkkejä, mitä kaikkea muuta omaisuuden käyttöoikeuden rajoitusta meillä koko ajan on. Esimerkiksi tieliikennelaissa rajoitetaan sen omistamansa auton käyttöä, että ei saa ajaa vasemmalla kaistalla eikä päin punaisia. Onko sekin perusoikeusrajoitus? No, omaisuudensuojan lisäksi käsiteltiin yksityisyydensuojan kannalta ja sananvapauden kannalta ja lasten oikeuksien sopimuksen kannalta ja vammaisten oikeuksien sopimuksen kannalta. Eli hallituksen esityksessä katsottiin, että kyseessä on siis perustuslain kannalta erittäin merkittävä esitys, jota piti yhdeksän sivun verran pyöritellä. Ja totta kai tämä talo lähetti sen perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, koska sitä hallituskin oli pitänyt ilmeisesti tarpeellisena. Onneksi tässä asiassa professori Tuomas Ojanen antoi perustuslakivaliokunnalle erinomaisen lausunnon, jossa hän totesi noin mutkat suoriksi, että tämä ei nyt liity näihin perusoikeuksiin mitenkään, että lähinnä se liittyy sivistyksellisiin perusoikeuksiin, että lapset saisivat rauhassa nauttia opetuksesta. Perustuslakivaliokunta onneksi päätyi tämän professori Ojasen lausunnon linjalle ja totesi lausunnossaan, että tämä ei ole mikään perustuslaillinen ongelma. Mutta näistä kolmesta professorista, eli Ojasen lisäksi oli kaksi muuta, nämä kaksi muuta lähti pyörittelemään, onko nyt riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säädetty, onko välttämätöntä, onko suhteellisuusperiaate ja niin edelleen, eli nämä vanhat doktriinit siitä, kun kyseessä muka oli perusoikeusrajoitus. — No, tämän halusin nyt tässä sanoa tästä minun mieliaiheestani. Mutta sitten jatkaakseni tästä asiasta edustaja Lindén toi esiin Kelan käytännöt ja toiminnat ja myös tekoälyn. Tästä ei ole montaa kuukautta, kun ainakin Helsingin Sanomien mielipidesivulla yksi kansalaisjärjestön edustaja ja yksi tutkija kauhistelivat sitä, että Kela aikoisi käyttää tekoälyä apunaan sosiaaliturvan väärinkäytösten paljastamiseksi ja torjumiseksi. Siinä he näkivät kaiken maailman mörköjä ja ongelmia. Niinpä kysyin tästä pari päivää sitten hallintovaliokunnassa — okei, ei saisi kertoa valiokunnan keskustelua, mutta kerron kuitenkin. Siellä oli Kelan edustaja yhdessä toisessa asiassa, ja kysyin häneltä, että jos käytetään tekoälyä sosiaaliturvan väärinkäytösten paljastamiseksi ja ehkäisemiseksi, niin onko niin, että kuitenkin viime kädessä ihminen, Kelan toimihenkilö, aina tekee sen päätöksen esimerkiksi siitä, että pyydetään lisäselvitystä ja lähdetään selvittämään tätä asiaa mahdollista takaisinperintää varten. Onko niin, että ihminen aina tekee päätöksen, että tehdään poliisille tutkintapyyntö, eli että ihminen katsoo tekoälyn tekemää tiettyä kartoitusta, että siinä yksittäisessä tapauksessa on kyse petoksesta ja että tutkintapyynnön tekeminen on perusteltua? Kysyin, onko näin. Hän vastasi tietysti, että totta kai on näin, ihminen aina tekee päätöksen. No, kun näin on, niin mikä ongelma se sitten on, että Kela käyttää tekoälyä pyrkiäkseen löytämään näitä sosiaaliturvan väärinkäyttötapauksia, selvittääkseen niitä ja mennäkseen sitten takaisinperintään tai pahimmassa tapauksessa tekemällä jopa poliisille tutkintapyynnön? Lopuksi sanon vain, että kun nyt haetaan niitä säästöjä ensi vaalikaudelle miljardiluokassa, niin kokoomus on esittänyt ainoana puolueena oman ohjelmansa, ja muun muassa hallinnosta voitaisiin säästää. Sanon, että jos esimerkiksi tämmöinen asia, että Kelan toimihenkilöiden nimet saa jättää pois siitä toimeentulotukipäätöksestä, ei vaatisi lakia, sitä, että on tehty parinkymmenen sivun esitys, jota täällä talossa nyt pyöritellään aikansa — onneksi ei tainnut lähteä sentään tämä PeViin lausunnolle — jos ei näitä tarvitsisi tehdä, vaan päätöksiä voisi tehdä asetuksella valtioneuvostossa tai jopa Kela itse omilla ohjeillaan, niin siinäkin säästettäisiin, toki pieni penni, hyvin pieni penni, mutta kuitenkin jotain. Ja sitten tämä tekoälyn hyödyntäminen. Siinäkin on huikeat säästöpotentiaalit, kun nämä erilaiset kansalaisjärjestöjen toimijat ja tutkijat eivät heti hyppisi seinille ja sanoisi, että ei, tässä on heti jotain ongelmia, ei näin saa toimia. — Kiitos.