Kiitoksia, rouva puhemies! Minusta hallituspuolueiden kollegat käyttivät tässä tosi hyvät puheenvuorot. Se laskee tietysti omaakin tunnetasoani siinä mielessä, että en itse koe tarvetta nyt minkäännäköiseen ristiriidan lietsontaan tässä asiassa, vaan nostan esiin kaksi asiaa, joita en vielä tuolla äsken ehtinyt sanoa. Se toinen liittyy 62 §:ään. Sinne on tullut tämmöinen, että nykyisestä 62 §:stä poiketen sinne lisätään tämmöiset sanat, että ”jos henkilö” — siis nyt tarkoitetaan sitä työntekijähenkilöä — ”sosiaalihuollon tai terveydenhuollon lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista”. Yritin löytää lain perusteluista, tarkoittaako tämä käytännössä sitä, että yksityisessä terveydenhuollossa ei ole tätä samaa velvoitetta. Mehän kävimme tästä keskustelua silloin, kun se edellinen laki oli meillä valiokunnassa, ja muistan, että olimme aika lailla yhdessä hämmästyneitä, että vaikkapa ihan fysioterapiaa se koski yksityisellä puolella. Nyt jos yksityinen on rajattu tämän lain ulkopuolelle, niin sehän synnyttää tässä sitten ihan uudenlaisen kilpailuasetelman, että julkisella puolella on velvollisuus ilmoittaa näitä asioita mutta yksityisellä puolella ei olisi. Tähänkin täytyy sitten jatkokäsittelyssä saada selvyys, ja kyllä se sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi parempi sitä asiaa selvittämään kuin hallintovaliokunta. Ehkä toinen semmoinen yleinen kommentti on se, että jos ja kun nyt sitten käy niin — mitä en tietenkään toivo — että tämä menee läpi tässä muodossa, niin tietysti toivon, että sitä sovelletaan hyvin korkealla kynnyksellä ja maltillisesti, mutta se synnyttää siellä työntekijöissä, lääkärikunnassa ja hoitohenkilökunnassa, kyllä sellaisen ongelman, että rikotaanko jollakin tavalla sitten virkavelvollisuuden piiriin kuuluvaa velvoitusta, jos ikään kuin ei toimita sillä tavalla ihan kirjan mukaan näissä asioissa. Tähän ajatteluun vaikuttaa varmasti tietysti aikaisempi työkokemus itselläni, kun olen joutunut tilanteisiin, joissa sitten jopa kuulustellaan aiheesta virkavelvollisuuden laiminlyönti, ilman että se nyt onneksi johti sitten edes syytteen nostamisiin. Mutta kysymys on juuri siitä, että jos se ei sitten toimi ihan kirjan mukaan ja vähän ylikin, niin helposti voi olla lähellä tilanne, että sitten on jättänyt tekemättä jotain, mikä lain mukaan olisi pitänyt tehdä. Kyllä tämä on todella vaikea laki, mutta sen ovat tässä nyt kaikki puheenvuoron käyttäjät todenneet. — Kiitoksia.