Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille asian esittelystä. Ehkä ensimmäisenä sanoisin tästä, että mihin valiokuntaan menee mietinnölle, niin onhan se nyt aivan selvä juttu, että tämmöinen laki kuuluisi sinne, missä ovat ne sote-alan ammattilaiset. [Aki Lindén: Täällähän ne ovat paikalla nyt!] — Täällä ne ovat paikalla. —Siellä ovat lääkärit ja yksi terapeutti ja kätilö. [Maaret Castrén: Ja yksi sairaanhoitaja!] —Ja sairaanhoitaja. — Siellä ovat ne ihmiset, jotka ovat tehneet tätä työkseen ja ehkä ymmärtävät tämän kaltaisen lakiesityksen. Tämähän on yllättävän syvällinen laki minun mielestäni terveydenhuoltoalalle, ja minä rupesin miettimään tätä sen oman aikaisemman ammattini kautta. Kun sinä olet terveydenhuollossa töissä, niin se ajatusmaailma on semmoinen — minun mielestäni meidän lääkärit ovat valiokunnassa puhuneet hirmu hyvin tästä, Väyrynen ja Castrén — että kaikkia autetaan. Se ydinidea on aina se, että me ei ruveta arvioimaan terveydenhuollossa niin kovasti, onko joku asia semmoinen, mikä tulee siihen sotkemaan sen terveydenhuoltoalan ammattilaisen ja sen hoidettavan asiakkaan välisen asian. Siinä on toinen iso psykologinen haaste: miten tämä vaikuttaa sote-alan yleiseen hyväksyttävyyteen ja näin. Sitten minä mietin minun psykoterapia-ammattini kautta, että jotta minä voin auttaa jotain ihmistä vaikka sen kanssa, että se on väkivaltainen, niin sen ihmisen pitää uskaltaa puhua siitä. Jos se ei uskalla sanoa sitä ääneen, niin minä en todennäköisesti pysty auttamaan häntä sen asian kanssa, koska ne ovat hävettäviä asioita, ne ovat vaitiasioita. Ja esim. tuommoisen psykoterapian perusolettamus on, että aika vaikea rikos pitää olla tulossa, että siitä heti mentäisiin ja että sitä voitaisiin käsitellä vaan, että se johtaisi siihen, että se kerrotaan ulkopuolelle. Minä olen huolissani, miten tuo vaikuttaa siihen, hakeutuvatko ihmiset hoitoon tietynlaisissa tilanteissa. Se ei sisällä vain sitä, että joku on tehnyt vaikka jotain väkivaltaista, vaan se voi sisältää vaikka sen, että joku on ollut kotona väkivallan kohteena ja haluaisi mennä purkamaan sitä jonnekin terveydenhuoltoon, mutta koska haluaakin suojata sitä tilannetta siellä kotona, niin sitten ei uskallakaan kertoa. Tämä ei ole yksinkertainen laki, jos minä mietin ihan sitä ydinterveydenhuoltoa, miten se työ tehdään. Se on ollut helpompaa aikaisemmin, kun se terveydenhuollon ihminen on ollut vain hoitoa varten eikä tätä arvioinut. Minä näen tämän tosi hankalana lakimuutoksena. — Kiitos.