Arvoisa rouva puhemies! On paikallaan nyt käsitellä sitä, mistä tässä lakiesityksessä on oikeasti kyse. Hallituksen esityksessä siis ehdotetaan: ”Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajalla tai sen tehtäviä suorittavalla henkilöllä olisi voimassa olevan lainsäädännön mukaisen oma-aloitteisen ilmoitusoikeuden lisäksi” — siis lisäksi, koska meillä on jo olemassa tällainen kokonaisuus — ”tietyissä tilanteissa velvollisuus salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot. Esityksessä ehdotetaan, että tiedot olisi luovutettava myös poliisin pyynnöstä.” Nyt julkisuudessa on tänään käyty keskustelua siitä, tulisiko tämä entisestään heikentämään luottamusta sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoihin. Hallituksella on ollut jo aikaisempi lakiesitys, jossa on tätä poliisin ja terveydenhuollon työntekijöitten välistä tiedonvaihtoa lisätty. Ehkä selvennetään tähän saman tien, että tavoitteethan ovat hallituksella siis ihan hyvät: ehkäistä rikollisuutta tai jopa sen syntymistä ylipäätään. Minä uskon, että tässä salissa kaikki kannattavat tätä tavoitetta. Mutta ihan täällä itse hallituksen esityksessäkin nostetaan sivulla 43 näissä lausunnonannoissa erittäin hyviä huomioita esille siitä, mitä haasteita tässä hallituksen esityksessä on. Siellä sanotaan, että ”useat lausunnonantajat, mukaan lukien osa esityksen tavoitteita kannattavista tahoista” — eli kannattavista tahoista — ”katsoivat kuitenkin, että voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvä ilmoitusoikeus on lähtökohtaisesti jo riittävä”, eli menetelmät, mitkä meillä on jo nyt. Esimerkkejä tällaisista tahoista, jotka näin ovat ilmoittaneet, ovat Elinkeinoelämän keskusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Suomen Psykiatriyhdistys ry, Tehy ry, Terveystalo Oy, THL. ”Näissä lausunnoissa korostettiin, että sääntelyn soveltamiseen liittyviä epäselvyyksiä tulisi ensisijaisesti vähentää ohjeistuksella ja koulutuksella lakimuutosten sijaan.” Eli olemassa olevan lainsäädännön puitteissa tähän asiaan olisi mahdollista jo puuttua ohjeistuksen ja koulutuksen tuen parantamisella. ”Useat lausunnonantajat painottivat tapauskohtaisen harkinnan merkitystä ja katsoivat, että velvoittava sääntely ei voi tyhjentävästi kattaa tilanteisiin liittyvää kokonaisarviota.” No sitten täällä on juuri siitä aiheesta, mitä nyt tänäänkin on mediassa nostettu esille: ”Monet lausunnonantajat pitivät huolestuttavana esityksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan koettuun luottamukseen.” Tällaisia tahoja olivat Tehy ry, THL, Vankiterveydenhuollon yksikkö. ”Ilmoitusvelvollisuuden katsottiin voivan nostaa kynnystä kertoa väkivalta-ajatuksista tai väkivallan uhasta sekä mahdollisten tekijöiden että uhrien osalta.” Ehkä silloin kun puhutaan väkivallan uhasta ja väkivallanteosta, välillä unohtuu, että aina on myös se tekijä, ja meidän pitäisi myös mahdollistaa sitä, että ne mahdollisesti huonossa kierteessä olevat ihmisetkin, jotka valitettavasti tekevät näitä väkivallantekoja, voivat hakea itselleen apua. Kaikki sellaiset toimet, joilla me heikennetään näitten ihmisten luottamusta sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilökuntaan, saattavatkin johtaa sellaiseen lopputulokseen, että väkivaltakierteessä oleva ihminen ei hae apua, ja sitten se saattaisi johtaa enemmän väkivaltaan. No, sitten täällä lausunnonantajilla on myös tällainen huomio: ”Monet lausunnonantajat pitivät huolestuttavana esityksenä mahdollisia...” Ei, anteeksi. ”Useat lausunnonantajat katsoivat, että esitystä tulisi vaikutusarviointien osalta täydentää.” Eli hallituksen esityksessä ei olisi riittävästi tehty niitä. ”Huomiota kiinnitettiin erityisesti vaikutuksiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturvaan, työmäärään, eettiseen kuormitukseen sekä asiakastyöhön. Useat lausunnonantajat korostivat tarvetta arvioida tarkemmin myös yhdenvertaisuus- ja sukupuolivaikutuksia sekä vaikutuksia alaikäisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.” Eli tämä on minun mielestäni ehkä jälleen sellainen hyvä esimerkki siitä, että tavoitteet ovat hallituksella aidosti hyvät, mutta toimintatapa tai toimintamuoto ei sellaisenaan ole järkevä. En pidä hyvänä — ja edustaja Lindén tätä nosti esille — tapana sitä, että meillä alkaa usean lainsäädännön osalta tällainen poliisiin liittyvä selvitys taikka väkivaltatyössä poliisin näkökulmat liikkumaan enemmän sieltä poliisilainsäädännöstä tänne sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön, erityisesti siitä näkökulmasta, että tulee pikkuhiljaa tipoittain tällaisia yksittäisiä kokonaisuuksia. Voi olla niin, että — oli se hallituksen aikaisempi esitys, jossa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa jo aikaisemmin oltiin huolissaan siitä, miten käy sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan luottamuksen osalta, eli miten he pystyvät palvelemaan ihmisiä niin, että kaikki uskaltavat kertoa heille asioista lähtökohtaisesti — yksittäinen lainsäädäntö sellaista ei välttämättä vielä romuta, mutta kun tulee useita lainsäädäntöjä yhtä aikaa monelta suunnalta, niin sellaisella kyllä on iso merkitys. Lopuksi haluan nostaa esille, että olen erittäin huolissani tässä salissa siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokuntaan selkeästi kuuluvia asioita aletaan siirtämään muihin valiokuntiin ihan näennäisillä perusteilla. Tämä on ihan täysin sisällöllisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kuuluva asia mietintövaliokunnan näkökulmasta, ja sen takia kannatan edustaja Lindénin esitystä, jossa se meille tuodaan. Toivon, että tällainen minun mielestäni epäparlamentarismin näkökulmainen toimintatapa ei tässä salissa yleisty. On jo aika monessa lakiesityksessä, josta täällä tullaan äänestämään, niin, että oppositio puolustaa tämän talon arvovaltaa ja sitä, että virkakunnan pohjaa siitä, missä valiokunnassa mitäkin asiaa käsitellään, on noudatettu tässä salissa. Nyt näyttää siltä, että sellaista ei enää valitettavasti hallituksen toimesta kunnioiteta.