Arvoisa puhemies! Taas lähdetään liikkeelle siitä, että kyllä, Suomessa on vähäosaisuutta, Suomessa on työttömyyttä ja Suomessa on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea. Sitä varten meillä on hyvinvointiyhteiskunta turvaverkkoineen ja palveluineen. Mutta samaan aikaan puhuitte nuorista. Olen tavannut esimerkiksi eilen ison ryhmän nuoria, joilla oli paljon tulevaisuudenuskoa, koska he näkivät sen, että kouluttautumalla ja opiskelemalla tässä maassa on taas toivoa, on toivoa pärjätä. Samaan aikaan, kun me puutumme niihin ongelmakohtiin ja autamme heitä, jotka ongelmissa ovat, kyllä meidän täytyy antaa myöskin uskoa ja toivoa. Kun minä kuuntelen taas tätä keskustelun mollivoittoisuutta, kun ei ole mitään hyvää missään, niin se, että Suomen talous on lähtenyt kasvuun, on parasta, mitä me voimme myöskin nuorille kertoa, että tässä maassa on toivoa. Tämä peli ei ole menetetty. Meidän pitää uskoa itseemme, uskoa Suomeen ja valaa sitä uskoa myöskin niihin meidän nuoriin. Pitää ponnistella ja uskoa omaan hyvään tulevaisuuteen Suomessa. [Välihuutoja vasemmalta]