Arvoisa puhemies! Kysymys kissojen ulkoilusta on eläineettisesti vaikeimpia kysymyksiä meidän ajassamme. Osittain vaikeutta lisää se, että tieto on edelleen keskeisiltä osin puutteellista, ja toisaalta intohimot leiskuvat korkealla, jolloinka usein esitetään faktoina myös sellaisia asioita, joita tosiasiallisesti ei tiedetä tai joista me tiedämme vasta viitteellisesti. On hyvä tunnistaa, että tämä keskustelu on kansainvälistä. Tämä ei ole mikään Suomi-spesifi asia. Missään päin maailmaa ei ole tehty kissojen ulkoilun täyskieltoa, mutta erilaisia välimuotoja, pohdintoja ja järjestelyjä on toteutettu lähes kaikissa länsimaissa. Aika lailla myös ne argumentit toistuvat maasta toiseen, kuitenkin sillä tavoin, että eri yhteiskunnat kulkevat vähän erilaisissa aalloissa. Jos katsotaan kansainvälistä englanninkielistä keskustelua, niin esimerkiksi eläinsuojelujärjestöt kansainvälisesti suhtautuvat huomattavasti liberaalimmin niin kissojen vapaaseen ulkoiluun kuin myös villiintyneisiin kissoihin, johtuen tietysti osittain siitä, että sellaisissa maissa, joissa ei ole pakkastalvia, on enemmän mahdollisuutta eläinten näkökulmasta sietää sitä, että kissat viettävät talvensa ulkosalla. Itse näen, että tämän teeman ympärillä ne keskeiset kysymykset liittyvät biodiversiteettivaikutuksiin ja toisaalta kissojen etuun, kissojen hyvinvointiin. Oleellista näille kummallekin on se, että ne ovat olosuhdesidonnaisia. Niistä ei voi sanoa universaalisti mitään, vaan niitä on voitava tarkastella alueittain, joskus jopa yksilöittäin tai lajeittain. Ja nyt, jotta asia ei jäisi epäselväksi, koska sitä ei suoraan mietinnössä sanota: biodiversiteettivaikutuksia siinä määrin, että voidaan puhua luontokadosta, on toistaiseksi todennettu erittäin paikallisesti. Eli toisin kuin julkisuudessa usein väitetään, kissa ei aina ja kaikkialla edistä luontokatoa, vaan on tunnistettu tiettyjä ympäristöjä, joissa vapaana liikkuvat kissat ovat biodiversiteettitason uhka. Tällaisia ympäristöjä ovat esimerkiksi saaret, erityisesti sellaiset, joilla on endeemisiä lajeja ja jotka sijaitsevat niin kaukana muista, että ne eivät voi saada lajitäydennystä eri alueiden populaatioiden välillä. Toinen tämmöinen biodiversiteettiriskin hotspot on kaupunkien puutarhamaiset lähiöt, joilla kissatiheys voi kasvaa niin suureksi, että se itsessään uhkaa esimerkiksi joitakin lintupopulaatioita, tai joista ainakin tiedetään, että populaatiot pienentyvät ja pystyvät säilyttämään asemansa vain muualta tulevan täydennyksen kautta. Sen sijaan ei voi sanoa, että jos missä tahansa Suomessa kissa kulkee vapaana, niin se olisi biodiversiteettiriski, ei missään tapauksessa. Semmoista tutkimusta ei ole olemassa. On hyvä myös muistaa, että ihminen on rohkaissut kotikissan saalistusta vuosituhansien ajan. Osittain kissat saalistavat niin paljon ja mielellään siksi, että ihminen on hyötynyt koko tämän ajan kissojen saalistuksesta. Meillä ei ehkä olisi kaupunkeja lainkaan, ellei meillä olisi ollut kissoja, jotka ovat vartioineet viljavarastojamme ja sitä kautta mahdollistaneet sellaisen ylituotannon, että osa väestöstä on voinut siirtyä maanviljelyksestä muihin tehtäviin. Jos nyt syytämme kissoja sellaisesta ominaisuudesta, joka ei ole niille välttämättä luontainen tai joka on ainakin osittain meidän lajimme vaikutuksen seurausta, niin missä kulkee kissan vastuun ja meidän lajivastuun välinen raja? Erityisesti silloin, kun kysymys on niin pitkälle domestikoituneesta, itsenäisestä lajista, että ei ole enää olemassa mitään paikkaa, jossa kotikissa ei olisi vieraslaji. Ei ole maan päällä paikkaa, johonka kotikissa voisi palata omaan luontaiseen ympäristöönsä. Kotikissan luontainen ympäristö on ihmisen läheisyydessä, ihmisen kodissa. Henkilökohtaisesti en kannata kumpaakaan täysin, en mietintöä enkä sen vastalausetta. Minä näen, että ne molemmat käsittelevät liian vähän kysymystä siitä, onko oikein viedä kissan liikkumisvapaus, jos ihmisen biodiversiteettivaikutukset ovat se ongelman tosiasiallinen ydin. Miksi silloin ei rajoiteta ihmisen liikkumisvapautta, esimerkiksi ihmisen oikeutta autoiluun, jonka biodiversiteettivaikutukset ovat monta kertaa raskaammat kuin kissan? Miksi kissan on väistyttävä? Ja jos katsoo, että se on oikein, onko oikein kieltää liikkumisen vapaus myös sellaisilta kissoilta, jotka eivät saalista lainkaan? Emmehän me ihmistenkään kohdalla ajattele, että jos jotkut ihmiset saavat tuhoja aikaan, niin myös sellaisten ihmisten vapauksia on rajoitettava, jotka eivät näin tee. Ja edelleen, onko lemmikeillä ylipäätään vapausoikeuksia, ja jos on, niin millaisia? Itse kannattaisin pikemminkin hajautettua mallia, jossa kissojen ulkoilusta säädettäisiin kunnissa. Käyttöön otettaisiin täyskieltojen lisäksi myös muut keinot, eräänlaiset välimuodot, kuten esteet, kaulurit, erilaiset ulkoiluaikojen rajoitukset, luvanvaraisuus kissojen pitämiseen ja muut erilaiset välimuodot, joilla on mahdollista optimoida erilaisten intressien keskinäinen suhde mahdollisimman hyvin.