Arvoisa puhemies! Olen jättänyt lausumaehdotuksen, joka kuuluu näin: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee viipymättä tarvittavat säännösmuutokset velvoitteeksi valvotun ulkoilun järjestämisestä sellaisille kissoille, jotka eivät ulkoile vapaasti, ellei kissan yksilöllisistä olosuhteista muuta johdu.” Lausumani ei ole ristiriidassa mietinnön kanssa, ei myöskään vastalauseen kanssa, vaan täydentää kumpaistakin. Lemmikkikulttuuri on viime vuosikymmeninä muuttunut merkittävästi. Siinä missä aikaisemmin kissat lähes poikkeuksetta ulkoilivat vapaasti, jo nyt moni kissa elää sisäkissana. Osa näistä sisäkissoista pääsee ajoittain valvotusti ulkoilemaan lähinnä hihnassa tai kissatarhassa, mutta osa elää koko elämänsä sisätiloissa. Nyt tämän kansalaisaloitteen käsittelyn myötä sekä vastalauseessa että myös jossain määrin mietinnössä esitetyt muutokset tulisivat lisäämään koko elämänsä sisällä elävien kissojen määrää merkittävästi nykyisestä. Se olisi merkittävä hyvinvointitappio kissoille, sillä me tiedetään, että sitä virikemäärää, minkä ulkoilma ja mahdollisuus viettää aikaa siellä voi kissalle tarjota, ei pysty kompensoimaan sisällä. Tähän suuntaan viittaavat muun muassa tutkimukset, joiden mukaan puhtaasti sisällä olevilla kissoilla on enemmän stressiä, käytöshäiriöitä ja tiettyjä fyysisiä sairauksia. On selvää, että kissat eivät tarvitse samanlaista päivittäistä ulkoilua vuoden ympäri kuin minkä me asetuksella takaamme koirille, mutta yhtä lailla selvää on, että jokaisen kissan elämään tulisi kuulua myös mahdollisuus nukkua päivätorkut auringonpaisteessa tai saada tietää, miltä tuoksuu sateen jälkeinen ruoho. Lausumani on kuitenkin muotoiltu niin, että mikäli kissan yksilöllisistä olosuhteista muuta johtuu, se mahdollistaa edelleen poikkeukset. Meillä on kissoja, jotka ovat hyvin arkoja tai joilla on terveydellisiä syitä pysytellä yksinomaan sisällä, ja silloin kun se on kissan etu, näin tietysti tulee toimia. Noin yleisesti ottaen kuitenkin suunta kaikessa eläintenpidossa ja erityisesti tietysti melko paljon ihmistä muistuttavien nisäkkäiden kohdalla on ollut se, että ainakin jonkinlainen ulkoilumahdollisuus ollaan pyritty takaamaan. Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi kiinnitän huomiota yhteen kohtaan mietinnössä. Mietintö kokonaisuutena on verraten tasapainoinen ja hyvä yhteenveto, mutta siellä sivulla 6 luvussa Kissa saalistajana sanotaan, että kissan saalistuskäyttäytyminen ei olisi suorassa yhteydessä siihen, onko kyseessä lemmikki- vai villiintynyt kissa. Näin todellakin on. Kissan biologinen saalistuskäyttäytyminen ei riipu tästä. Kaikki nämä ovat kotikissoja ja omaavat saman biologian, mutta sitten kun me katsotaan saalistusmääriä, niin niissä on kyllä huomattavia eroja. Ensinnäkin niihin toki vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten mahdollinen saalislajisto ja se, mihin kellonaikaan kissalla on tapana liikkua ulkosalla, mutta sen lisäksi me tiedetään, että hyvin todennäköisesti villiintyneiden kissojen saalismäärät ovat kymmenkertaisia verrattuna kodillisiin, vapaana ulkoileviin kissoihin. Tämän lisäksi myös kodillisilla kissoilla on suuria yksilöllisiä eroja siinä, kuinka paljon ne saalistavat. On olemassa niin sanottuja supersaalistajia, joidenka saalismäärät tulevat melko lähelle villiintyneitä kissoja, ja sitten toisaalta arviolta 20—50 prosenttia kodillisista kissoista ei saalista lainkaan, siis ei tapa, ei saalista lainkaan tappamiseen saakka. Tähän vaihteluun vaikuttavat muun muassa ikä, kissan saalistustaidot, kunto, ruokavalio ja yksinkertaisesti vain kissan luonne.