Kiitos, puhemies! Edustaja Eerolan näkökulma on siinä mielessä relevantti, että ilmastonmuutoksen edetessä meidän on pakko lisätä viheralueita kaupunkiympäristössä merkittävästi suhteessa nykyisyyteen, samaan aikaan kun meidän resurssit infrastruktuurista huolehtimiseen tulevat olemaan aika kovilla. Se käytännössä tarkoittaa, että me emme voi luoda hallittuja puutarhamaisia viheralueita, vaan meidän on pakko hyväksyä se, että meidän kaupunkiympäristössä tulee jatkossa olemaan eri eläinlajeja paljon enemmän kuin mihinkä esimerkiksi minun lapsuuteni asvalttiviidakossa on totuttu. Tämä puolestaan tarkoittaa sitten sitä, että niiden lajien joukossa on myös niitä hiiriä ja rottia ja sellaisia, joita perinteisesti aika moni kaupunkilainen ehkä vierastaa. En tiedä, missä määrin nimenomaan kissojen liikkuminen kaupungissa vaikuttaa näiden esiintyvyyteen. Me tiedetään sen verran, että useimmat kissat eivät saalista rottia, mutta rotat kyllä väistävät kissoja. Eli semmoisissa paikoissa, missä paljon kissoja liikkuu, rotat eivät viihdy. Siellä ne menevät sitten mieluummin toisia reittejä pitkin. Mutta on hyvä tavallaan tunnistaa se asia, että se vanha ajatus siitä, miksi aikanaan ihminen suhtautui kissoihin niin myönteisesti ja toivoi kissoja siihen omaan lähiympäristöönsä ja toivotti kissat tervetulleiksi myös koteihinsa, saattaa olla eri tavalla tulevaisuutta kuin mitä me ehkä kokemuksellisesti tästä hetkestä käsin pystytään näkemään. Toki se tarkoittaa sitten sitä, että niitä muita ennalta ehkäiseviä keinoja jonkin tietyn haittaeläimeksi koetun eläimen populaatioiden ihan valtavaan kasvuun pitää jollakin lailla kyetä suitsimaan tai vaihtoehtoisesti vähentää sitä autoilua siellä kaupungissa niin, että kissojen on siellä turvallisempaa jälleen liikkua.