Arvoisa rouva puhemies! Aluksi ihan selkeyden vuoksi: tätä puhetta ei ole kirjoitettu tekoälyllä, vaan se on tällä keltaisella muistilapulla, muutama yleinen huomio. — Edelleen toistan sen, minkä tuossa debatissakin sanoin: Mielestäni on äärimmäisen hienoa, että me keskustelemme teknologiasta, koska tämä on ihan valtava murros, jonka keskellä me tällä hetkellä elämme, ja tämä murros menee eteenpäin, tekee sitten Suomi ratkaisuja tai ei. Jatkossa toivoisinkin vielä enemmän osanottoa näihin keskusteluihin, koska niin kuin tässäkin keskustelussa on tullut esille, tuntuu, että aika vaikea on keksiä mitään yhteiskunnan toiminnan alaa, jolla teknologia ei olisi läsnä. Kun puhumme koulutuksesta, puhumme maanpuolustuksesta, puhumme terveydenhuollosta tai mistä tahansa, teknologia on läsnä. Kyllä ainakin minua haastaa tällä hetkellä se, että ihmiskunta, siis me, kehittää teknologiaa nopeammin ja radikaalimmin kuin koskaan aikaisemmin. Mietin myöskin sitä, että tämän päivän lapset, niin kuin täällä on puhuttu, jotka tähän maailmaan syntyvät, tulevat elämään koko elämänsä tekoälyn tai tukiälyn kanssa, ja myöskin mitä se vaatii näin lainsäätäjän näkökulmasta. Nyt kun Matin ja Tepon sanoin tämä vauhti vain entisestään kiihtyy, nostan kyllä esille eettiset näkökulmat. Eli nyt kun mietimme edelleen, mitä kaikkea voimme teknologialla saada aikaiseksi ja tehdä, niin kyllä me alamme hiljalleen siirtyä siihen teknologisen vaikutuksen kehityssuuntaan, että meidän pitää kysyä, mitä sillä teknologialla kannattaa tai saa tehdä. Tai voi kääntää jopa toistepäin: kun tänä päivänä puhutaan paljon siitä, että lähes kaikki tullaan digitalisoimaan, niin mitä ei kannata digitalisoida, mitkä kannattaa pitää fyysisen maailman puolella ja vaikka näin ihmisten kohtaamisen tasolla. Kyllä tämä haastaa myöskin meidän turvallisuutta: yhtä lailla arjen turvallisuutta, yritysten turvallisuutta ja koko meidän yhteiskunnan turvallisuutta ja maanpuolustusta. Kun täällä ilokseni on tänään puhuttu paljon myös kyberturvallisuudesta, niin siitä haluan yhden näkökulman nostaa esille: Ennen kaikkea sen, että tekoälyaikakautena kyberturvallisuus ei ole vain teknistä suojautumista. Yhä enemmän puhutaan ihmismielestä taistelukenttänä. Suomi ei ainakaan toistaiseksi ole joutunut — ja toivottavasti ei joudukaan — mittavan informaatiomyrskyn tai hämmentämis- tai maalittamiskampanjan kohteeksi, jossa massamaisesti, osin kohdistetusti, levitettäisiin väärää ja valheellista tietoa ja pyrittäisiin luomaan epäluottamusta ja hämmennystä meillä suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta tähänkin on varauduttava, ja meidän on myöskin ymmärrettävä, että koko tämä digimaailma on osaltaan informaatiotila ja tästä informaatiosta — elikkä meidän mielistä — käydään yhä enemmän kamppailua. Mutta onhan tämä aika samalla myöskin ihan huikea mahdollisuus suomalaisille yrityksille. Kun mietin vaikka omaa kotikaupunkiani Espoota: maailmanluokan ratkaisuja — vetämättä edes kotiin päin — kun puhutaan kvanttiteknologiasta, seuraavan sukupolven tietoliikenneverkoista tai avaruusteknologioista. Kun mietitään, että halutaan taloutta kasvattaa ja suomalaista osaamista viedä maailmalle, niin täältä ne löytyvät. Näitä kasvun aihioita uskon, että yli puoluerajojen me haluamme myöskin vahvasti edistää. Arvoisa rouva puhemies! Vielä viimeisenä asiana, mikä täälläkin on noussut esille, nostan esille tämän johtamiskysymyksen: Siihen löytyy varmasti monenlaisia erilaisia hyviä ratkaisumalleja, mutta kyllä minun mielestäni me tarvitsemme vahvempaa, kokonaisvaltaista teknologista johtamista. Onko se sitten teknologiaministeriö tai joku muu, jää nähtäväksi, mutta vahvempaa poliittista koppia me tähän kokonaisuuteen tarvitsemme. — Kiitoksia.