Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Satoselle vastaan, koska nimi mainittiin. Olen samaa mieltä kanssanne, totta vieköön, siis siitä, että ei pidä provosoitua, jos provosoidaan. Itse koen ehkä enemmänkin näistä puheenvuoroista, mitä olemme argumentoineet keskenämme ja tuoneet näitä esimerkkejä esiin, että itse en ole ainakaan kokenut nyt provosoivani millään tavalla, enkä nyt koe, että olisin provosoitunutkaan millään tavalla, vaan ihan niin kuin kerroin, omasta työelämäkokemuksestani halusin kertoa esimerkkejä. 13 vuotta luottamusmiehenä, viisi vuotta liiton toimitsijana: satoja työpaikkoja kävin ja kävin keskusteluja työnantajien kanssa. Uskallan kyllä väittää tässä nyt julkisesti, ja tämäkin jää pöytäkirjaan, että kyllä minä koin, että siellä työpaikoilla käydessäni, kun olin luottamusmiehenä tai sitten liiton toimitsijana, yhteisymmärrys oli vahva siitä, että kaikki me haluamme sen työnantajan ja yrityksen voivan hyvin, koska se työllistää sitten työntekijöitä. Kyllä tämä on se lähtökohta meillä kaikilla, että ei tässä tämmöistä vastakkainasettelua ainakaan itselläni ole ollut, ja olen jopa tällaista palautettakin saanut myönteisessä mielessä. — Kiitos.