Arvostettu rouva puhemies! Nyt on käsillä aihe, josta olen meuhkannut tässä salissa useana vuotena ja joinakin vuosina jopa muutamaan kertaan, viimeksi itse asiassa viime viikolla, kun puolustusministeri Häkkänen oli paikalla. Hienoa, että nyt saan ministeri Marttisellekin meuhkata samasta asiasta, ja hienoa myös se, että tämä asia menee pikkuhiljaa eteenpäin, vaikka ihan kaikesta tässä esityksessä en ole samaa mieltä, mutta mistäpä sellainen esitys löytyy, mistä kaikesta samaa mieltä olisin. Mutta nyt tässä on yksi erittäin hyvä seikka, mikä menee nyt eteenpäin. Tämän esityksen eräässä luvussa nostetaan ihan jopa perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta esiin erittäinkin viisas ajatus. Siellä todetaan ihan suoraan, että on ongelmallista, jos lainsäädäntö ei tunnista yksilön vakaumuksen muuttumista turvallisuusympäristön muuttuessa. Tämän pohjalta tässä esityksessä ehdotetaankin nyt uutta, joustavaa mahdollisuutta vaihtaa siviilipalvelus varusmiespalvelukseen koulutusjakson ensimmäisen viikon aikana. Mielestäni tuo aika olisi voinut olla vaikka pidempikin. Samoin reservistä siviilipuolelle siirtyneille mahdollistetaan paluu Puolustusvoimien reserviin. Tämä suunnanmuutos on oikea, joustavuutta tarvitaan. Mutta kun ollaan kerran lainsäätäjinä valmiit tunnustamaan tämän vakaumuksen muuttuminen palveluksen aikana — täällä eduskunnassahan se tapahtuu useinkin, se että onko oppositiossa vai hallituksessa, niin vakaumus saattaa muuttua, mutta varusmiehillekin voi näin käydä ja siviilipalvelusmiehillekin näin käy — niin meidän tulisi tulevaisuudessa uskaltaa ulottaa tämä sama oikeus myös niihin nuoriin miehiin ja naisiin, jotka ovat jo ehtineet suorittaa sen siviilipalveluksen loppuun eli ovat siviilipalveluksen käyneet ja sitten muutaman vuoden päästä tulevat toisiin ajatuksiin, haluaisivatkin käydä varusmiespalveluksen. Mutta sepä ei onnistu. Kyse on hyvin marginaalisesta, aivan pienestä prosentista ihmisiä, mutta olen tässä salissa kuullut sen, että vaikka joku asia ei koskisi kuin ihan muutamaakin ihmistä, niin se saattaa silti olla tärkeä. Myös tämä asia on sellainen. Meillä on siviilipalveluksen suorittaneita miehiä tässä maassa, joiden vakaumus ja maailmankuva on maailmantilanteen myötä muuttunut sillä viisiin, että heillä on aito ja palava halu kantaa kortensa kekoon myös sotilaallisessa maanpuolustuksessa ja suorittaa varusmiespalvelus. Nykyinen lainsäädäntömme lyö tältä tieltä oven pysyvästi kiinni. Kun tämän esityksen tavoitteena on — esityksen sivun 32 sanamuotoa lainatakseni — että palvelusmuotojen välillä voisi siirtyä aiempaa joustavammin, niin meidän tulisi tulevassa jatkokehityksessä uskaltaa katsoa myös näitä palveluksen jo suorittaneiden tilannetta. Jos tämmöinen nuori tai vaikka entinenkin nuori haluaa antaa panoksensa — käytetään nyt tämmöistä sanamuotoa tässä — Puolustusvoimien reserviin ilman, että siviilipalveluspäiviä luetaan edes hyväksi, valtion ei pitäisi sitä estää. Arvoisa puhemies! Tämä nyt tekemäni huomio ei vähennä tämän nykyisen esityksen arvoa. Tämä laki on joistakin pienistä puutteistakin huolimatta erittäin kannatettava, ja se korjaa näitä nykyjärjestelmän valuvirheitä. Hyvä, että näitä palveluspaikkoja katsotaan vastaisuudessa tarkemmin. Toivottavasti katsotaan. Nämä nykyiset palveluspaikat jossain kirjaston konttorissa eivät välttämättä tätä kokonaisturvallisuutta paranna. Mieluummin nämä siviilipalvelusmiehet vaikka Virolahdelle villisikoja kyttäämään. — Kiitokset.