Mielelläni, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitoksia kansanedustajille hyvästä keskustelusta. Täytynee laittaa tämä päivä omaan muistivihkoon muistiin sinä päivänä, jolloin jopa SDP:n ryhmästä ainakin tulkitsin saavani sellaista ujonrohkeaa, ainakin puolittaista kannatusta tuomallemme lakipaketille. Mutta ihan vakavasti puhuttuna tämä kuitenkin kertoo siitä, että kyllähän meitä tässä salissa tämä myös yhdistää aidosti: kun mennään tänne palvelupuolelle työllisyyspalvelujen työkalujen kehittämiseen, me kyllä löydämme taas paljon yhteistä. Muutamaan teidän kysymykseen ja kommenttiin voisin tarttua kiinni. Ensinnäkin tästä työssäoloehdosta edustaja Suhonen kysyi. Tämä hallitus on halunnut kohdistaa palkkatuen käytön nimenomaan yksityiselle sektorille johtuen siis kerta kaikkiaan siitä, että tutkimusten mukaan palkkatuen käyttö yksityisellä sektorilla, meidän yrityksissä, on kaikista vaikuttavinta. Se myös johtaa paljon laajemmin siihen pysyvään työllistymiseen, ja sen takia se on haluttu kohdistaa nimenomaan sinne, verrattuna taas aikaisempaan. Nuorten setelin osalta voisin todeta niin, että sitä oikeastaan koskee ihan sama periaate kuin palkkatukea, että ehtojen pitää olla riittävän joustavat. Nyt kun nähdään, että tämä uusi työkalu on otettu käyttöön hyvin, ehtoja on pystytty joustavoittamaan, niin se alkaa silloin myös taas vetää paremmin. Nythän on myös niin, että mikäli vaikka tulevat hallitukset haluavat käyttää tätä työkalua, niin se säädöspohja on olemassa. Eli käytännössä se jää nyt myös pysyvästi työkaluksi niin halutessanne tässä salissa. Jos tämä sali päättää, että rahoitusta halutaan tähän tarkoitukseen kohdistaa lisää, niin se on täysin myös mahdollista. Tässä edustaja Laine-Nousimaa ja edustaja Lyly pohtivat tätä, paljonko alueille voidaan sitten tätä päätösvaltaa antaa ja miten tämä yhdenvertaisuus asiakkaiden osalta toteutuu. Minusta teidän puheenvuoronne painotukset ovat olleet vähän erilaisia. Edustaja Laine-Nousimaa painotti enemmän sitä, tuoko tämä joustavuus tiettyjä ongelmia riippuen kunnasta ja kaupungista, missä asuu, eli saako asiakas sitä samaa palvelua. Edustaja Lyly taas minusta painotti enemmän nimenomaan sitä, että pitäisi antaa kuitenkin enemmän valtaa sinne paikalliselle tasolle. Olen tässä siinä mielessä kyllä edustaja Lylyn kanssa samaa mieltä, että minusta tähän malliin — joka on valmisteltu kuitenkin jo aiemmin, edellisen eduskunnan aikana, ja jossa on päätetty siirtää työllisyyspalvelut taas kuntien ja kaupunkien vastuulle — kuuluu olennaisena osana myös se, että meille syntyy osin erilaisia käytäntöjä. Me tehdään erilaisia ratkaisuja vastaavasti myös kentällä. Totta kai lainsäädäntöpohja on kaikille sama, kriteeristö on kaikille sama, ne ehdot palkkatuen myöntämiseen ovat kaikille samat, mutta kyllä, malliin kuuluu myös se, että paikallisesti voidaan — vaikka sitten Tampereella tai Raumalla, Kittilässä, missä päin Suomea vaan ollaan — kuitenkin paikallisista lähtökohdista tehdä niitä ratkaisuita. Se kuuluu minusta tähän mallin peruspiirteeseen. Ajattelen itse myös niin, että meidän täytyy kyllä jatkaa norminpurkua ja antaa myös sitä joustavuutta kentälle, jotta kunnissa ja kaupungeissa voidaan parhaalla tavalla myös järjestää näitä palveluita.