Arvoisa puhemies, kollegat! Tärkeitä asioita pöydällä nämä kaksi hallituksen esitystä, joissa perustetaan erikoistuomioistuin Venäjän hyökkäyksestä vastuulliseksi saamiseksi, ja sitten tämä vaadekomissio, jossa saamme korvauksia kerättyä kansainvälisellä yhteistyöllä Ukrainan kärsimistä tuhoista. Näemme, että Venäjän päivittäiset hyökkäykset osuvat siviili-infrastruktuuriin. Siellä menee tiedekomissiota, siellä menee yliopistoja, päiväkoteja, kouluja, sairaaloita, lastenkoteja. Ei ole enää mitään sellaista sodan säännöistä tunnettua sotilas vastaan sotilas ‑asettelua, vaan siitä on tullut täysimittainen hyökkäys- ja tuhoamissota. Sitäkin suuremmalla syyllä tulee kansainvälisen yhteisön näyttää, että meillä on roolimme asettaa vastuuseen oikeusteitse Venäjän hyökkäyssodasta vastuulliset. Tämä vaadekomissio on tärkeä myös siinä, että saamme vahinkorekisteriin, jota on jo kerätty monta vuotta, käsiteltyä niitä asioita, ja on tärkeää, että Suomi tulee siihen mukaan. Kun kaiken kaikkiaan nämä astuvat voimaan sitten, kun on tietty määrä jäsenmaita mukana, niin se on hirveän tärkeätä Suomelta, että me teemme sen lopullisen mukaanmenopäätöksen myös tässä eduskunnassa. Kun on vähintään 16 osapuolta mukana, tai arviolta kaikkien sääntöjen mukaan noin 30, niin silloin nämä tulevat voimaan. Nyt on 38 luvannutta tahoa, joista Suomikin on laskettu yhdeksi. Meitä ei ole laskettu niihin perustaviin vielä, ja sen takia korostetaan sitä meidän eduskunnankin päätöksen merkityksellisyyttä, että me saamme voimaan nämä elimet, joilla Venäjän vastuullisuutta sitten pystytään kaivamaan. Tämän erikoistuomioistuimen osalta kuulimme kustannusarvioita, että se saattaisi olla puolen miljoonan paikkeilla vuodessa, ja jos sitä on ujosteltu ministeriössä, kun laskelmia on tehty, niin luulen, että me koemme Suomessa sen niin tärkeäksi, että sen kuittaamme, koska näemme, mitä seuraa, jos Venäjä ei joudu vastuuseen omista tekemisistään. Ja sitten vaadekomissio — kehtaako edes sanoa: puhumme 35 000—100 000 eurosta. Päätin viime viikolla työni Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapuhemiehenä. Siellä olemme tätä tehneet jo useamman vuoden ajan. Kun kansainvälinen yhteisö ei oikein löytänyt kotia, minne laitetaan erikoishyökkäystuomioistuin tai tällaista vastuuvaaderekisteriä, niin Euroopan neuvosto otti kopin ja löysi tärkeän tehtävän maailmanrauhan edistämiseen ja myös oikeuden toimeksisaantiin. Kiitos siitä Suomenkin ministeriöille, Suomen hallitukselle, että sitä roolia on kannettu. Kerkesimme jo keväällä valmistelemaan Euroopan neuvoston delegaatiossa kysymyksiä hallitukselle, että missä viipyy, kun näimme, että Baltian maita ja muita Pohjoismaita alkoi näitä varsinaisia ratifiointeja tekemään, ja tuntui nololta, kun Suomelle sanottiin, että me vielä selvittelemme hallinnollisia kohtia. Tämä viesti Venäjälle, joka päivittäin siviilejä tuhoaa Euroopassa, Ukrainassa, on meille tosi tärkeä työkalu ja pieni apu siihen, mitä voimme tehdä. Täällä on hienosti puhuttu jäädytetyistä varoista, koska seuraava vaihe tämän vahinkorekisterin ja tämän vaadekomission jälkeen on rahaston perustaminen, ja kyllä, tuhoaja saa maksaa, sen täytyy periaatteena olla. Jäädytettyjen varojen kohdalla Suomen hallitus teki paljon, mutta nyt tuntuu, että ollaan heitetty vähän niin kuin laiskemmalle vaihteelle. On hienoa, että täältä eduskunnasta tukea tulee. Sitä keskustelua ja uusia ideoita täytyy jatkaa. Viimeisin idea, mikä itselleni on tullut aktivistien puolelta vastaan, on se, että Euroclear siirrettäisiin pois Belgiasta, niin että se vastuu ei osuisi sinne vain yhteen maahan, eli se voitaisiin siirtää muualle ja sen jälkeen jakaa vastuuta. Sitä minun mielestäni tietenkin kannattaa selvittää. Jäädytettyjen varojen lisäksi töitä riittää pakotteiden voimaansaattamisessa ja niitten kiertämisen tukkimisessa ja uusien tekemisessä, kaapattujen ja jumiin jääneiden lasten palauttamisessa on tehtävää työtä, ja tietenkin sodan päättämisessä ja siihen asti, niin pitkälle kuin tarvitsee, tukemisessa. Arvoisa puhemies! Tämä on minun 8 679. päiväni parlamentin jäsenenä täällä tai Euroopan parlamentissa, ja huomenna on sitten se 8 680., viimeinen työpäiväni parlamentaarikkona. Se, mitä Ukrainasta opimme ja näemme, opettaa meitä huolehtimaan myös suomalaisten turvallisuudesta. Täytyy sanoa, että yksi lämpimimmistä muistoista tästä eduskuntatyöstä on se, miten yhtenäisenä me tuemme tässä salissa Ukrainaa. Sanomme loppuun aina, että niin kauan kuin tarvitsee. Tehkää, kollegat, sitä työtä jatkossakin. — Kiitoksia.