Arvoisa puhemies! Tästä perusteltua hallituksen esitystä koskevasta painavasta mietinnöstä omassa puheenvuorossani keskityn vain yhteen asiaan eli mietinnön lausumaan numero 3, jossa tosiaan todetaan, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää saattohoitovapaata ja sen ajalta maksettavaa etuutta koskevat sääntelytarpeet. Pidän tätä valiokunnan lausumaa tärkeänä ehkä erityisesti kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että vaikka tässä lausumassa puhutaan selvityksestä ja sen takia se voi kuulostaa vähän köykäiseltä, niin lausuma on kuitenkin muotoiltu niin — ainakin itse luen sitä niin — että tässä tosiasiallisesti tunnistetaan saattohoitovapaan tarve ja kyse on sitä koskevien sääntelytarpeiden selvittämisestä. Jos tässä selvitystyössä edetään ripeästi, niin se mahdollistaa seuraavissa hallitusneuvotteluissa poliittisen päätöksen saattohoitovapaan käyttöön ottamisesta. Toinen merkille pantava asia tässä lausumassa omasta mielestäni on se, että se, niin kuin koko valiokunnan mietintö, on yksimielinen. Se kertoo ensinnäkin siitä, että tälle saattohoitovapaalle on hyvin laaja tuki tässä talossa — oletettavasti tämän keskustelun jälkeen koko eduskunnan yksimielinen tuki — ja se tuki ylittää rajat. Kun aikanaan jätin saattohoitovapaata koskevan lakialoitteen, sen allekirjoitti selvä enemmistö eduskunnasta, kaikista kymmenestä eduskunnassa edustettuna olevasta ryhmästä, vasemmalta oikealle ja hallituksesta oppositioon. Tämä on siis asia, joka yhdistää meitä niin vihreissä kuin perussuomalaisissa, vasemmistoliitossa, kristillisdemokraateissa, kaikissa puolueissa. Tänä aikana, kun meillä on tässäkin talossa monia painavia poliittisia erimielisyyksiä, en pidä vähäpätöisenä sitä, että kykenemme yhteistyöhön ja kun tunnistamme yhdessä jonkin tärkeän asian, niin voimme viedä sitä yhdessä eteenpäin. Haluan käyttää myös tässä tilaisuuden hyväkseni kiittää kaikkia niitä kollegoita, jotka aikanaan olivat allekirjoittamassa tämän lakialoitteen, kaikkia niitä kollegoita, jotka sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ovat sitä vieneet eteenpäin, ja pian kaikkia muitakin kollegoita, jotka — näin oletan — kohta yksimielisesti hyväksyvät tämän lausuman koko eduskunnan kannaksi. No, mihin saattohoitovapaata ja korvausta nyt sitten oikeastaan tarvitaan? Ensinnäkin kaikilla ei vielä nykyään Suomessa ole tosiasiallista mahdollisuutta ottaa vapaata omasta työstään ollakseen saattohoidossa olevan läheisen tukena hänen viimeisillä hetkillään. Meillä on varmasti paljon fiksuja, ymmärtäväisiä työnantajia, jotka tämän mahdollisuuden vapaaseen myöntävät, mutta sitä ei voida taata nykyisellään kaikille. On kohtuullista, että jokaisella tällainen oikeus saattohoitovapaaseen pitäisi lain edessä olla, niin että jokainen pystyy tarvittaessa työstä sen hetken ottamaan, jotta on läheisensä rinnalla tämän viimeiset hetket. Toiseksi, vaikka vapaata sinänsä pystyisikin ottamaan töistä, niin kaikilla ei välttämättä ole taloudellisista syistä tosiasiallisia edellytyksiä sitä vapaata pitää. Ajatellaan vaikkapa pienipalkkaista yksinhuoltajaäitiä, jonka pitäisi yhtäkkiä ottaa töistä palkatonta vapaata useammaksi viikoksi ollakseen oman läheisensä rinnalla saattohoidossa. Se asettaa osan ihmisistä kohtuuttoman valinnan eteen. Haluan varmistaa, että kaikilla on myös tosiasiallinen mahdollisuus tulotasosta ja omasta tilanteesta riippumatta olla läheisensä tukena. Vajaat kolme vuotta sitten vietin itse kolme viikkoa äitini rinnalla saattohoito-osastolla hänen viimeisinä viikkoinaan. Siitä kolmesta viikosta itselleni ensinnäkin jäi hyvin vahva kiitollisuuden tunne — siis kiitollisuus siitä, että sain viettää ne kolme viikkoa äitini rinnalla hänen viimeisinä hetkinään. Mutta siitä tuli myös vahva etuoikeutettu olo, koska samalla tiesin, että kaikilla tätä vastaavaa mahdollisuutta tässä maassa ei vielä ollut. Siitä tuli myös voimakas epäoikeudenmukaisuuden kokemus ajatellen niitä ihmisiä, joille tätä mahdollisuutta ei ollut suotu. Ajattelen, että hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella suomalaisella pitää olla mahdollisuus viettää läheisensä viimeiset hetket tämän rinnalla häntä tukien ja lohduttaen. Jos nyt saattohoitovapaa ja ‑korvaus, kiitos valiokunnan tuen, tulevaisuudessa etenevät, niin niistä voidaan tehdä todellisuutta kaikille.