Arvoisa puhemies! On aivan erinomaista, että palliatiivinen ja saattohoito saadaan nyt kirjattua lakiin ensimmäistä kertaa. Lain tultua voimaan on tärkeää, että kehitystyö lähtee hyvin käyntiin. Ohjeita hyvinvointialueille varmasti tarvitaan, jotta saadaan ne yhdenvertaiset palvelut toimimaan koko maahan. Ohjeita siitä, mitä palliatiivinen ja saattohoito tarjoaa, on varmaan olemassa jo paljon, mutta yksi asia, mitä haluaisin nostaa tässä keskusteluun, ovat nämä käytännön ohjeet omaisille silloin, jos heidän tavoitteensa on hoitaa läheistään kotona mahdollisesti loppuun asti, mikäli se on tämän läheisen oma toive. Aikoinaan, kun itse hoidin omaa äitiäni rintasyövän loppuvaiheessa, hänen toiveensa oli saada olla kotona mahdollisimman pitkään, jos ei aivan loppuun saakka. Minun onneni oli kätilön työssä se, että minulla oli työkavereita, jotka olivat käyneet tällaisen vaiheen läpi aikaisemmin, ja sain heiltä erittäin hyviä vinkkejä ja neuvoja siihen, miten asioita varsinkin siellä loppuvaiheessa kannattaa hoitaa ja ajatella. Kuolemaan liittyvistä viranomaisseikoista mainitsen yhtenä ohjeena muun muassa sen, että minua neuvottiin, että voimme äitini kanssa käydä pyytämässä syöpälääkäriltä todistuksen valmiiksi, kun ja jos se kuolema kotona koittaa, niin että meillä on todistus, että se kuolema on johtunut syöpäsairaudesta, ja tällöin ei tarvitse soittaa poliisia lainkaan paikalle sinne kotiin. Se tietenkin oli yksi helpottava seikka siinä hetkessä. Lisäksi sain neuvoja siitä, miten hautaustoimiston kanssa voi sopia asiat etukäteen, voi käydä valitsemassa arkun ja valita jopa ne vaatteet, millä läheinen sinne arkkuun laitetaan. Lisäksi oli ohjeita siitä, miten tämän niin sanotun ulosveisuun voi hoitaa suoraan samana päivänä sieltä kotoa. Näin me toimimme, ja pappikin oli tilattu valmiiksi, kunhan sitten soitetaan, milloin se hetki on, kun häntä tarvitaan. Tämä oli tietenkin äidillenikin erittäin tärkeä asia. Surun keskellä nämä etukäteisjärjestelyt mahdollistivat sujuvasti sen, että asioista päästiin eteenpäin siinä vaikeimmalla hetkellä mahdollisimman helposti. Lisäksi ehkä nostaisin vielä sen, että tuki läheisille ja perheenjäsenille tämän läheisen kuoleman ja saattohoidon jälkeen, vakavan sairauden jälkeen, on myös semmoinen asia, mitä pitäisi todella kehittää. Varmasti joillakin hyvinvointialueilla tähän kiinnitetään jo huomiota ja omaisiin ja läheisiin otetaan yhteyttä kuoleman jälkeen ja kysellään vähän, tarvitaanko apuja ja niin edelleen, mutta olen ymmärtänyt, että se ei mitenkään systemaattista ole kaikilla hyvinvointialueilla. Lisäksi tässä aikaisemmin edustaja Tynkkynen piti erinomaisen puheenvuoron tästä saattohoitovapaasta. Jatkan vielä omalta osaltani, että silloin kun omaa äitiäni hoidin, niin minulla oli kaksi pientä lasta ja olin kotihoidon tuen varassa kotona hoitovapaalla. Silloin minulla oli niin ihana työnantaja, joka salli minun hakea sitä hoitovapaata aina pari kuukautta eteenpäin, kunnes sitten äitini olisi kuollut. Olen tästä järjestelystä edelleen tänä päivänä erittäin kiitollinen työnantajalle, ja se mahdollisti sen, että pystyimme hoitamaan äidin kotona. Se on jättänyt semmoisen jäljen, että olen ollut aina kiitollinen työnantajalle siitä, ja se on saanut minut arvostamaan työnantajaani enemmän. Tässä on varmasti potentiaalia kehittää tätä, ja toivottavasti tämä selvitys saadaan piakkoin aikaiseksi ja saataisiin myös lakiin oikeus tästä saattohoidosta. Todella, niin kuin edustaja Tynkkynen tässä sanoi, jotkut työnantajat varmasti huomioivat tämän nyt jo aivan erinomaisesti, mutta eivät varmaan kaikki. Tässä olisi meillä kehitettävää. — Kiitos.