Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluan edustaja Zyskowiczille todeta, kun niin voimallisesti tulin välihuudoilla teidän puheenvuoroonne siinä suhteessa, että 7.10.2023 tapahtunut Hamasin terroristihyökkäys Israelin puolella — olen käynyt niillä alueilla, ja tiedän sen hyvin tarkasti — oli järkyttävä teko, mutta se ei ollut tämän sodankäynnin syy. Tällä on jo satavuotinen historia, enkä lähde brittien mandaattikauteen, vaan lähden liikkeelle vuodesta 1949, nakbapuhdistuksesta, kansanmurhista, jotka ovat synnyttäneet tämän palestiinalaisongelman ja nämä lukuisat sodat, joita on käyty. Ongelma on tietenkin siinä, että väkivalta sikiää uutta väkivaltaa, ja kun ryhdyt kostamaan, niin kaiva kaksi hautaa. Tässä on se ongelman ydin, että kaksi kansaa, palestiinalaiset ja israelit, eivät kykene elämään sovussa yhteisellä alueellaan. Väkivallan me tuomitsemme kaikki, ja Suomen hallituksen osalta sanoisin juuri sen ongelman, että ulkopolitiikan uskottavuus heikkenee siitä, että me olemme eri mieltä isoissa asioissa, ja kaiken lisäksi, kun tuemme monenkeskistä järjestelmää, olemme rajusti nyt leikkaamassa kehitysyhteistyöstä, YK-järjestelmän tukemisesta, kriisinhallinnasta, rauhanturvajoukoista ja niin edelleen. Miten tämä edistää Suomen asemaa — ei turvaneuvostokampanjassa vaan laajemmin kansainvälisesti?