Kiitos, arvoisa puhemies! Vielä yksi puheenvuoro minulle tärkeästä asiasta. Olen neljän erilaisen oppijan äiti, joista kaksi on vielä neurokirjolla. He eivät ole pärjänneet elämässään sen takia, että ovat päässeet luokalta toiselle kevyin perustein, vaan sen takia, että heiltä on vaadittu, että he osaavat ja oppivat. Minun mielestäni on erittäin hienoa, että tämä on nyt tullut koulumaailmaamme, koska jos et koskaan oikeasti opi niitä asioita, joita sinulle opetetaan, sen takia, että koska sinä tarvitset tukea tai on muita vaikeuksia, sinut päästetään eteenpäin, niin jossain kohtaa sinulla on niin huono osaaminen, että itsetunnon kanssa joutuu todella kamppailemaan. Siitä tulevat elämän ikuiset ongelmat, jos itsetunto murenee. — Tästä erittäin suuri kiitos. Nythän meillä on hirvittävän hyvin asiat verrattuna esimerkiksi siihen, mitä se oli silloin ennen — minun vanhin poikani on lähes 40 vuotta. Lapset saavat varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, koulussa, opintiellä opiskellessaan tukea. Mutta neurokirjon nuoret tarvitsisivat tukea myös silloin, kun he siirtyvät työelämään. Se vielä tavallaan puuttuu. Mukautuminen tapahtuu koulussa ja opintiellä, mutta meidän työelämässä mukautuminen ei tapahdu tarpeeksi hyvin ja näitä lapsia ja nuoria ei tarpeeksi oteta huomioon. Meillä on erittäin hyvä lainsäädäntö. Kerrankin voi sanoa, että lainsäädännössä tässä kohtaa ei ole vikaa, mutta jalkauttaminen ontuu pahasti. Sen sijaan että meillä olisi tämmöisiä itsetunnoltaan vahvoja neurokirjon nuoria, niin kun 20 prosenttia Suomen väestöstä on neurokirjolla, esimerkiksi autisteista 30 prosenttia on työelämässä. Se ei johdu siitä, että he eivät kykene työelämään, vaan siitä, että työelämä ei mukaudu heidän tarpeisiinsa mahdollistaen merkityksellisen työssä olemisen. Minun mielestäni Suomen talouskaan ei oikein kestä sitä, että meillä on valtava määrä ihmisiä, jotka pystyisivät töihin, mutta kun mukautuminen puuttuu, niin se ei ole mahdollista. Minun mielestäni tämäkin on nimenomaan oppimista, kouluttamista. Meidän täytyy yhdessä kouluttaa yhteiskuntaamme niin, että me otetaan vastaan nämä nuoret ja mukautetaan ja annetaan heille mahdollisuus erittäin tärkeään osaan elämästä, ja se on työn tekeminen. — Kiitos.