Arvoisa puhemies, ärade talman! Kiitos hyvistä kysymyksistä ja siitä, että aika moni on paikalla, vaikka onkin perjantai-iltapäivä. Ehkä se kertoo ymmärryksestä siitä, että koulu on Suomessa ehkä aivan erityisen tärkeässä asemassa monestakin syystä. Jos lähdetään peruskoulusta liikkeelle: Tässä on puhuttu rahoituksesta, sopeutuksesta, myöskin ensi vaalikaudesta. Peruskouluun on laitettu merkittävästi lisää rahaa, 200 miljoonaa. On totta, että valtionosuuksiakin on leikattu, mutta ottaen huomioon, että noin 30 prosenttia kuntien menoista menee peruskouluun, voi kyllä sanoa, sekin huomioon ottaen, että peruskoulun rahoitus jää vahvasti positiivisen puolelle. Mitä tulee ensi kauteen, niin kukaan täällä ei varmaan voi kovin paljon luvata. Sopeutustarve on silloinkin mittava. Itse toivon, että olisi yhteinen ymmärrys siitä, että jos jotain pitää suojella, niin nimenomaan peruskoulua. Se suojelutyö on aloitettu tällä kaudella. Ollaan tehty merkittäviä uudistuksia, ja kun katsotaan Pisa-tuloksia, Pisa-raporttia, luetaan siinä havaittuja haasteita, niin hallituksen toimet tarttuvat nimenomaan niihin: Kun puhuttiin sinnikkyydestä, jonka moni tässä nosti esille, on kännykkäkielto. Uskon, että se tuo rauhaa, se tuo keskittymiskykyä. Toivon, että se parantaisi sinnikkyyttäkin. Kun puhutaan lukemisesta, on lisätunnit matematiikassa, lukemisessa ja kirjallisuudessa alakouluun, ja se nimenomaan vahvistaa tätä. Kun keskeinen havainto on se, että huonosti pärjäävien osuus on kasvanut merkittävästi sitten vuosituhannen alun, niin se, että me laitetaan oppimisen tukeen noin 100 miljoonaa vuositasolla, on nimenomaan panostus siihen ja reaktio tähän havaintoon. Meillä ei ole merkittävästi segregaatiota koulujen välillä, mikä on suomalaisen koulun keskeinen vahvuus, mutta koulujen sisällä on merkittävää eriytymistä, ja silloin pitää keskittyä siihen, että heikommat pääsevät kärryille ja saavat tarvitsemansa tuen. Kun puhutaan taas rahoituksesta, niin ensimmäistä kertaa nytten ollaan pyritty ohjaamaan tarkemmin rahoitusta nimenomaan pulpettiin asti sen kautta, että on kiintiöitetty tiettyä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä per opettaja ja ollaan tarkkaan myöskin määritelty, miten paljon pitää ohjata varoja ja resursseja siihen ryhmässä tapahtuvaan tukeen. Mitä tulee Pisa-tuloksiin tulevaisuudessa, niin Pisassa mitataan yläkoulua päättävien oppilaiden tasoa, mikä tarkoittaa, että kun nyt katsottiin niitä Pisa-tuloksia, joiden mittaukset tehtiin keväällä 25 ennen kuin hallituksen toimet astuivat voimaan, niin seuraavassa Pisa-mittauksessa, joka julkistetaan neljän vuoden kuluttua, näkyy ehkä jo viitteitä näistä toimista, mutta täysimääräisesti vasta siinä kahdeksan vuoden kuluttua tulevassa mittauksessa. Sekin kertoo opetussektorin isosta haasteesta, että tämä on pitkäjänteistä työtä, mutta minulla on vankka usko siihen, että tässä ollaan tartuttu oikeaan asiaan. Osaamistakuu on keskeinen keino myöskin nostaa vaatimustasoa. Uusi OPS tulee voimaan syksyllä 28, ja siinä tosiaankin määritellään tarkka raja sille, mikä on hyväksytty osaaminen, ja tarkemmin määritellään myöskin, mikä on eri arvosanaa vastaava osaaminen. Meillä on ollut inflaatiota myöskin arvosanoissa, ja tämä on tapa tarttua siihen. Mitä tulee Pisa-tuloksiin laajemmin, niin on syytä katsoa, mitä Britteinsaarilla on tapahtunut. Englannin opetustulokset ovat itse asiassa hieman parantuneet. Kuitenkaan negatiivista kehitystä ei ole ollut, mutta Skotlannissa ja Walesissa kehitys on ollut Suomen kaltainen. Englannissa oltiin konservatiivisempia silloin joskus 10—20 vuoden jänteellä tai silloin, kun näitä muutoksia muualla lähdettiin tekemään. Skotlannissa ja Walesissa muutoksia tehtiin vähän Suomen tavoin, ja ehkä se antaa meillekin pohdittavaa siitä, että tällainen ehkä tiukempi, ehkä akateemisempi koulupolku, sikäli kuin Pisa-tuloksia halutaan mitata, saattaa tuottaa parempia tuloksia. Tässä puhuttiin myöskin ammatillisesta koulutuksesta. Edustaja Norrback kysyi kohtaannosta. Edustaja Hopsu taisi puhua rahoituksesta, lähiopetuksesta. On totta, että sopeutusta on tehty se 120 miljoonaa, mutta ollaan myöskin tehty merkittävää kehittämistyötä: oppimisen tuki on yksi asia, rahoituksen määräytymisperusteet ovat toinen, toiminnanohjauskokeilu on kolmas. Nimenomaan niissä keskusteluissa, joita ollaan käyty toiminnanohjauskokeiluun osallistuvien opetuksen järjestäjien kanssa — niitä on 40, ne kattavat suurimman osan ammatillisen koulutuksen oppilaista — on asetettu todella tiukat tavoitteet nimenomaan lähiopetuksen määrälle. Suurin osa on sitoutunut siihen, että oppivelvollisilla on täysimittainen kouluviikko läsnäopetuksena. Itse uskon, että se on hyvä asia, tarpeellinen asia. Me ollaan yhdistetty aikuiskoulutuksessa olevat ja oppivelvolliset käytännössä saman sateenvarjon alle, mutta on syytä nähdä, että ne ovat monella tavalla erilaisia oppijoita, ovat eri-ikäisiä, ja silloin tällainen koulumaisempi lähestymistapa oppivelvollisille on [Puhemies koputtaa] tarpeellinen ja eduksi. [Pia Lohikoski: Tämä on hyvä korjausliike!] Lisäkysymyksiä oli toki, mutta ehkä on mahdollisuus niihin vastata vielä myöhemmin.