Arvoisa rouva puhemies! Sen verran pitkään olen politiikassa toiminut ja tässäkin talossa jo tovin ollut, että harvoin tulee yllätetyksi, mutta hämmästymään kyllä joutuu edelleenkin suhteellisen usein. Ajattelin tässä budjettipuheenvuorossa nostaa esille kolme asiaa, jotka suuresti hämmästyttävät ja jotka kaikki liittyvät samaan teemaan. Tämä teema on liikkuminen ja väylien kunnossapito. Maan hallitus on korostanut huoltovarmuutta ja alueiden elinvoiman turvaamista, mutta samaan aikaan esimerkiksi tuhansien kilometrien yksityistiet ja sadat yksityistiesillat joutuvat odottamaan korjausta, koska korjauksille välttämättömiä avustuksia ei ole saatavilla. Teollisuudelle ja huoltovarmuudelle elintärkeitä yksityisteitä on Suomessa noin 370 000 kilometriä, ja hallitus on ensi vuoden budjettiesityksessään varautunut avustamaan niiden kunnossapitoa vain noin viidellä miljoonalla eurolla. Eli yksityisteiden korjaus- ja kunnossapitoavustukset ovat romahtaneet tällä vaalikaudella murto-osaan siitä, mitä ne ovat ennen olleet. Tuo viisi miljoonaa euroa tekee yhtä yksityistiekilometriä kohden vain 13 euroa. Kysyä sopii ja hämmästyä sopii, miksi hallitus jättää maaseudun asukkaat, yrittäjät ja metsätalouden kantamaan kasvavan korjausvelan kustannukset. Toinen hämmästyksen aihe liittyy siihen, että olemme tässä salissa lukemattomia kertoja kuulleet hallituksen riveistä mainostusta, kuinka tällä vaalikaudella piki haisee ja tiet laitetaan kuntoon. Budjettikirjan mukaan perusväylänpidon rahoitus kuitenkin tulee leikkautumaan, jos tuollaisenaan hyväksytään hallituksen esitys. Perusväylänpidon rahoitus tulee leikkaantumaan 146 miljoonaa euroa. Se siitä korjausvelan kasvun taittamisesta, se siitä korjausvelan leikkaamisesta. Elikkä väylästöämme vaivaava, riivaava korjausvelka, korjauksen vaje, tulee ensi vuonna vain kasvamaan. Arvoisa rouva puhemies! Kolmas hämmästyksen aihe liittyy eiliseen keskusteluun, joka käytiin liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan käsittelyn yhteydessä, jolloin ministeri Rannekin oli täällä salissa kysymyksiimme vastaamassa. Kysyin ministeri Ranteelta, koska etenee hallituksen itse itselleen asettama kärkihanke, liikenne- ja väylähankkeista kaikista suurin ja merkittävin, elikkä länsirata. Tuo länsiratahankehan on hallituksen keskeisin liikenneväylähanke, johon hallitus ja hallituspuolueet ja kaikki niiden puolueiden edustajat ovat tällä vaalikaudella sitoutuneet. Ministeri Ranne vastasi kyllä — ja hienoa, että vastasi —, totesi tosin, että allekirjoitukset riippuvat kuntien tahtotilasta, koko asia on kunnista kiinni, mutta hän jatkoi, mikä hämmästytti tässä salissa eilen tätä vastausta kuunnellessa, että tällä vaalikaudella länsirataan ei tulla käyttämään euroakaan valtion rahaa, ja oli siitä hyvin ylpeä ja iloinen. Arvoisa rouva puhemies! En ymmärrä enkä käsitä, miten on mahdollista, että kun hallituksen kärkihanke liikenteen osalta on länsirata, niin vastuuministeri ilakoi ja on ylpeä siitä, että kyseinen hanke ei etene mihinkään eikä saa euroakaan valtion rahaa tällä vaalikaudella. Ikävä kyllä nämä kaikki asiat kertovat karua kertomaa tämän hallituksen toimintatavasta. Julkisuuteen puhutaan, että asiat pannaan kuntoon, tehdään ennennäkemättömän hienoa politiikkaa. Käytännössä yksityistierahoitus pienenee, korjausvelka kasvaa siellä, perusväylänpidon korjausvelka kasvaa, ja esimerkiksi tämän Länsiradan rahoitusvastuukin sysätään seuraavalle hallitukselle täysin.