Arvoisa puhemies! Suomalaisten luottamus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan on horjunut. Ihmisiä huolettaa, saako hoitoa riittävän ajoissa ja miten ikäihmisten arvokas vanhuus toteutuu. Se ei ole mikään ihme. Orpon hallitus on leikannut hyvinvointialueiden rahoitusta, pidentänyt perusterveydenhuollon hoitoonpääsyn enimmäisaikoja ja alentanut vanhustenhoivan hoitajamitoitusta. Hallitus on myös nostanut julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuja useaan otteeseen hallituskautensa aikana. Maksut ovat nousseet niin korkeiksi, että ne voivat hidastaa hoitoon hakeutumista tai estää sen kokonaan. Moni joutuu nyt pohtimaan, mistä voi säästää, jos lääkäri- tai lääkekulut vielä nousevat. Usein kasvavat terveysmenot ovat pois ruoasta tai muista arjen välttämättömistä menoista. Asiakasmaksujen noustessa hallitus yrittää vierittää vastuuta hyvinvointialueille hokemalla, ettei alueiden ole pakko korottaa maksuja. Käytännössä hyvinvointialueilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa. Useat alueet joutuvat tällä hetkellä etsimään uusia sopeutuskohteita. Orpon hallitus vähentää enimmäismaksujen korotuksia vastaavan osuuden alueiden rahoituksesta, joka on jo ennestäänkin tiukka. Arvoisa puhemies! Hallituksen ensi vuoden budjetissa myös sosiaalipalvelut joutuvat leikkausten kohteeksi. Ensin niistä leikataan 65 miljoonaa euroa, minkä jälkeen leikkausten määrä kasvaa 110 miljoonaan euroon. Voi kuulostaa siltä, etteivät leikkaukset juurikaan vaikuttaisi haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten saamaan tukeen, kun hallitus puhuu niiden yhteydessä palveluiden ”väljentämisestä” ja ”keventämisestä”. Tosiasiassa päätökset on tehty leikkaustavoitteet edellä ja sanavalinnoilla pyritään vain hälventämään sitä. Ihmiset tarvitsevat sosiaalipalveluiden tukea samalla tavalla kuin ennenkin. Tarve ei hallituksen suunnitelmilla vähene eikä poistu. Päinvastoin on olemassa riski, että palveluiden heikentäminen johtaa ongelmien pahenemiseen, jolloin niiden ratkaiseminen vaatii myöhemmin raskaampia ja kalliimpia palveluita. Riskit ovat nähtävissä, mutta niiden todellisten vaikutusten arviointia vaikeuttaa jälleen se, että vaikutusarvioinnit ovat olleet puutteellisia. Toisaalta aiemmatkaan arviot eivät ole johtaneet siihen, että hallitus olisi kohdistanut leikkauksia pois haavoittuvassa asemassa olevista ja pienituloisista. Arvoisa puhemies! Myös järjestöillä on keskeinen rooli suomalaisessa sosiaali- ja terveysjärjestelmässä. Hallituksen mittavat leikkaukset myös sotejärjestöjen rahoitukseen näkyvät erityisesti ensi vuonna, jolloin noin kolmannes nykyisestä rahoituksesta poistuu. Leikkausten suuruudesta huolimatta järjestöille ei ole jätetty riittävästi aikaa sopeuttaa toimintaansa hallitusti. Tämä on johtanut laajoihin muutosneuvotteluihin. Arvioiden mukaan jopa 40 prosenttia sotejärjestöistä voi joutua lopettamaan toimintansa tai vähentämään sitä merkittävästi. Se vaikuttaa väistämättä myös kohtaavan työn säilymiseen. Monet muut toimijat ovat todenneet, etteivät ne pysty korvaamaan järjestöjen tekemää työtä. Kriisiavun, vertaistuen ja muun matalan kynnyksen tuen väheneminen ajaa ihmisiä hakemaan apua päivystyksistä ja muista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Järjestöjen työn supistumisen vaikutukset näkyvät todennäköisesti myös poliisin sekä muiden turvallisuuden parissa työskentelevien viranomaisten työssä. Järjestöihin kohdistuvia leikkauksia onkin syytä kohtuullistaa, jotta ihmiset voivat saada matalan kynnyksen tukea helposti myös jatkossa.