Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sana puolustuksesta, josta päivällä keskusteltiin. Sosiaalidemokraatithan ovat sitoutuneet näihin yhteisiin tavoitteisiin siitä, että tämä kolme ja puoli prosenttia, joista puolitoista näitä pehmeämpiä keinoja, tulee toteutumaan. Ehkä se ajatus, joka tässä ajassa ja tässä hetkessä hirvittää itseäni, on se, että olemme menossa koko ajan enemmän ja enemmän siihen varusteluun, mitä muun muassa puolustusteollisuus meille tuo. Mietin sitä, että jos puolustusteollisuudella on kasvun mahdollisuuksia Suomessa ja Suomeen tilataan puolustukseen puolustusteollisuudelta tuotteita, niin ehkä meidän tulisi myös tulevaisuudessa miettiä sitä, kuinka me kotiutamme tätä osaamista myös Suomeen. Kuten jo edellisessä puheenvuorossa totesin, meillä on edelleen Euroopan suurin työttömyys, ja tältä osin tietenkin, kun olemme tämmöinen vientivetoinen maa ja meillä erilaista teollista osaamista on, myös näistä puolustusmenoista täytyisi pystyä Suomeen kotiuttamaan osa. Mutta se, mikä myös liittyy puolustukseen, mikä ehkä tästä budjetista itsestään puuttuu, on se, että tässäkin salissa on useaan kertaan keskusteltu henkilöstön jaksamisesta — määrärahat eivät tietenkään tältä osin ole kasvaneet — tai kasarmien kunnosta — valitettavasti liian moni nuori joutuu vielä suorittamaan varusmiespalvelustaan sellaisissa kasarmeissa, jotka eivät ole siinä kunnossa, missä pitäisi — tai sitten vaikkapa varusmiesten päivärahoista. Sehän meillä yksi varsinainen ikuisuuskeskustelu onkin ollut. Toivoisin, että hallitus puolustusmenoista keskustellessaan miettisi myös sitä, kuinka Suomen osaaminen ja puolustusteollisuus saataisiin entistä voimakkaammin käyttöön, ettei se nojaisi vain muutaman yrityksen varaan. Ne tällä hetkellä tietenkin tekevät arvokasta työtä, mutta meillä olisi varmasti tässä paljon annettavaa suomalaiselle työllisyydelle ja julkiselle taloudelle. — Kiitos.