Arvoisa puhemies! Tämä istunto alkoi siis työ‑ ja elinkeinoministeriön hallinnonalalta. Tämän hallituksen työttömyyspolitiikka jää historiaan. Jälkipolvet saavat päätään puistellen ihmetellä kahta Purran—Orpon hallituksen suoritusta: Sitä, kuinka maa mittaushistorian ennätystyöllisyydestä romahti Euroopan pahimman työttömyyden maaksi, kansalliselta huipulta kansainväliseen rotkoon. Toinen asia on se, että tekoälyn ja muun teknologisen murroksen keskellä hallitus lakkautti ammatissa oppimisen täydentävän ja valmiuksia parantavan koulutuksen. Nämä kaksi pohjanoteerausta merkitään historiaan. Tällä hallituskaudella työttömien määrä on kasvanut lähes 100 000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä on tällä hetkellä enemmän kuin 90-luvun suuressa lamassa — siis enemmän kuin 90-luvun suuressa lamassa. On hienoa, että Tilastokeskuksen otantatutkimuksessa työttömyyden kasvu on taittunut. Valitettavasti toinen tilasto näyttää päinvastaista. Kuntien työllisyyspalveluissa oli elokuun lopussa työttömiä työnhakijoita 329 600 eli 18 500 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Alle 25-vuotiaita työttömiä oli peräti 40 700. Karmeita lukuja. Kaikkein karmein luku on pitkäaikaistyöttömien määrä, joka on työllisyyskatsauksen mukaan 143 400. Se on hirvittävä luku. Tässä on kasvua yli kymmenen prosenttia vuoden takaisesta. Joka toinen pitkäaikaistyötön on ollut työttömänä yli kaksi vuotta. Pitkäaikaistyöttömyys syrjäyttää jälleen suuren osan suomalaisista, eikä vain työttömäksi joutuneet vaan myös heidän lapsensa, kokonaiset perheet sukupolvesta toiseen ja vuodesta toiseen. Tämä on 90-luvun porvarihallituksen suuri virhe, jonka 20-luvun porvarihallitus mistään oppimatta, mistään välittämättä toistaa. Ministeri Marttinen aloitti aamulla puheensa luettelemalla kasvulukuja ja datakeskusinvestointeja. Niiden yhteys työllisyyteen on heikompi kuin tästä litaniasta luulisi. Työllisyys kasvaa ennen muuta kulutuskysynnän kasvun myötä, ja se ei nyt ole edelleenkään elpynyt. 90-luku oli edellinen suurtyöttömyyden yhteiskuntakokeilu, josta tulokset tiedämme ja josta voisi jotain oppia. Talouden mittareilla lama loppui jo vuonna 94 samaan aikaan, kun maassa oli yli puoli miljoonaa työtöntä. Vuosikymmenen lopun Nokia-vetoinen talouskasvu oli ennennäkemätöntä, mutta se ei auttanut heitä, jotka oli syrjäytetty työelämästä. Työttömyys pysyi yli kymmenessä prosentissa 2000-luvun alkuun saakka. Tämä on valtavirran taloustieteessä yleisesti ymmärretty ilmiö hystereesi: aiheutetut vahingot korjautuvat paljon hitaammin kuin tapahtuvat myönteiset vaikutukset. Nyt työttömyys on jälleen kaksinumeroisissa luvuissa, ja jälki on yhtä karmeaa. Kaikkein hulluin asia, arvon kollegat, on siinä, että itse asiassa tässä välissä yksi porvarihallitus ymmärsi olla toistamatta 90-luvun alun virheitä. Kun Vanhasen—Kataisen hallitus joutui maailmanlaajuisen finanssikriisin kynsiin, se halusi estää jättityöttömyyden ja huolehtia inhimillisestä pääomasta — kyllä, velkarahalla. Mutta velanotto inhimillisen pääoman turvaamiseen ja edistämiseen on paljon viisaampaa kuin velanotto varakkaiden veronalennuksiin samalla, kun inhimillinen pääoma rapautuu, vieläpä vuosikymmeniksi. Käytän tästä sanaa ”heitteillejättö”, puolustuskyvyttömien heitteillejättö. Tämä kaikkein hädänalaisimmista huolehtiminen kuuluu sekä sosiaali‑ ja terveysministeriön että työministeriön vastuulle. Nyt monet keskenään ristiriitaiset säästöt heikentävät kaikkein hädänalaisimpien polkuja kohti osallisuutta ja ehkä ajan myötä jopa polkuja työelämään. Sosiaalimenojen leikkauksien myötä Orpon—Purran hallitus lakkautti kuntouttavan työtoiminnan, joka on ensimmäinen askel tässä työllistymisen polulla. Tämä kokonaisuus on nyt romutettu, ja tuntuu siltä, että ymmärrys työllistämisen haasteista on varsin rajallinen. Ministeri Marttinen esitti kuntouttavan työtoiminnan tilalle työttömien osaamisseteleitä — taas kerran seteleitä. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että kuntouttavan työtoiminnan tarkoitus ei ole kohentaa ammattitaitoa vaan ylipäätään arjen hallintaa niillä kymmenillätuhansilla sinnittelijöillä, joilla on päihdeongelmia, mielenterveysongelmia, vaikeita elämäntilanteita. Jos ihmiselle on mahdotonta nousta aamulla sängystä, ei voi odottaa, että hänestä jotenkin taiotaan tavoitekeskeinen opiskelija. Lopuksi, arvoisa puhemies: Sen sijaan, että STM ja TEM torpedoivat toisiaan hätäisillä säästötoimilla, niiden pitäisi tehdä paljon tiiviimpää yhteistyötä. Ennen kaikkea täytyy välttämättä huolehtia siitä, että jokainen työtön saa käyttää hänelle kuuluvan terveystarkastuksen. Yli 90 prosenttia työttömistä ei tätä lakisääteistä oikeutta käytä. Jossakin päin Suomea asia kuuluu kunnille, jossakin päin hyvinvointialueille, jossakin vaaditaan lähete, jossakin ei. Tutkimustieto antaa osviittaa, että noin viidennes pitkäaikaistyöttömistä [Puhemies koputtaa] voisi hakea työkyvyttömyyseläkettä. Se olisi sekä yksilöä kunnioittavaa että mahdollistaisi työllistämisen ammattilaisille mahdollisuuden keskittyä aidosti työllistettäviin asiakkaisiin. Tämä on 2020-luvun Lex Taipale, eikä hallitus ole ottanut tätäkään aloitetta kuuleviin korviinsa. Se ei ole ihme, sillä tässähän olisi kyse inhimillisyydestä.