Arvoisa puhemies! Ajattelen, että erityisesti puolustuspolitiikassa tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tosiasia on se, että aiemmin tehdyillä hankinnoilla olemme riippuvaisia israelilaisesta suorituskyvystä ja siitä ei pääse eroon helposti tai ainakaan vaarantamatta maan puolustuskykyä. Tosiasioita on myös se, että Israel rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta. Tosiasioita on se, että Israel ei ole asettanut Venäjälle pakotteita ja käy aktiivisesti kauppaa. Tosiasia on se, että Israel ei suostu toimittamaan Ukrainaan aseita. Ja tosiasioita on se, että Israel sotilaallisesti häiriköi ja ahdistelee UNIFIL-joukkoja, joissa palvelee myös suomalaisia. Ja tosiasia on sekin, että se bensapumpulla näkyvä hinta on itse asiassa osaltaan Israelin käynnistämän sodan seurausta. Kun tämä kaikki huomioidaan, niin minusta on aika selvää, että viisas linja olisi, että kyllä, meillä on tietyt riippuvuudet, hoidetaan ne, ei ainakaan syvennetä niitä, mutta pyritään irtautumaan riippuvuuksista näin ongelmallisen maan kanssa, jolla selvästi on monilta osin erilaiset intressit kuin meillä. Minä olen aiemmin ymmärtänyt myös pääministerin lausunnoista, että tämä olisi ikään kuin se linja, jota ollaan tekemässä. Miten siihen sopii [Puhemies koputtaa] ja miksi siinä tilanteessa on välttämätöntä tehdä puolustusministerinä korkean profiilin vierailu Israeliin?