Arvoisa puhemies, ärade talman! ”Jo pelkästään ensi vuoden työllisyys-, vero- ja sosiaaliturvapäätökset lisäävät työllisyyttä jopa 65 000.” Näin lupasi nykyinen työministeri Marttinen kolme vuotta sitten. Silloin työllisiä oli 12 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa. ”Kaikki edellytykset työllisyyden kääntymiselle nousuun ovat olemassa. [Juho Eerola: Nythän se kääntyi!]” Näin vakuutti silloinen työministeri Arto Satonen toukokuussa 2025. [Arto Satonen: Se on toteutettu!] Siihen mennessä hallituksen saldo oli 48 000 menetettyä työpaikkaa. [Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä] Viime syksynä kuulimme seuraavan sitaatin: ”Nyt jo nähdään, että työllisyyskehitys on lähtenyt kääntymään parempaan suuntaan.” Näin kertoi pääministeri Orpo vuosi sitten syyskuussa. [Juho Eerola: Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla, älylasilla silmään!] Silloin saldo oli jo yli 50 000 työllistä pakkasella. Tänä aamuna, arvoisat kollegat, vihdoin kajastaa hieman valoa näihin synkkiin työllisyyslukuihin. Jokainen uusi työpaikka on hieno uutinen. Mutta, arvoisa puhemies, ehkä en kovin suuria pirskeitä tässä nyt vielä pystyttäisi. Matkaa hallituksen omaan tavoitteeseen on 150 000 työllistä. [Anne Kalmari: Kyllä se kerkeää, kerkeeää150 000!] Eikä valtiovarainministeriön eilinen ennuste nyt kovin suurta juhlatunnelmaa myöskään lupaa. Ministeriön silmä ei näe Suomen yltävän — siis koko ennustekaudella 2030-luvulle asti — edes siihen työllisyyteen, josta tämä hallitus lähti liikkeelle. [Vasemmalta: Ohhoh!] Piti tulla satatuhatta uutta työllistä, tuli lähes satatuhatta uutta työtöntä. Hallitus kaahasi ennätystyöllisyydestä EU:n työttömyysykköseksi. Ja tuo paalupaikka maksetaan velalla: lähes 13 miljardia alijäämää ensi vuonna. Ja vaikka kuinka kovasti hallitus halusi sitä tosiasiaa piilottaa, niin sen ensi vuoden päätökset budjetissa itse asiassa kiihdyttävät velkavauhtia.