Arvoisa rouva puhemies! Velka, työttömyys ja kasvava köyhyys — siinä ovat kolme asiaa, joiden kautta tätä hallituskautta on valitettavasti arvioitava. Hallituskauden viimeisessä budjetissa velkaantuminen jatkuu ja työttömyys on erittäin korkealla tasolla. Tämä on siis hallituskauden lopputulos, vaikka talous onkin viimein kääntymässä kasvuun. Arvoisa rouva puhemies! Budjetissa ei koskaan ole kyse vain euroista. Budjetti on myös arvovalinta. Kun julkista taloutta joudutaan sopeuttamaan, ratkaiseva kysymys on, kuka maksaa. Me sosiaalidemokraatit emme kiistä julkisen talouden sopeuttamisen tarvetta. Me olemme esittäneet joka vuosi oman vaihtoehtomme. Ero hallitukseen on kuitenkin siinä, miten sopeutus toteutetaan ja miten sen taakka jaetaan. Tällä hallituskaudella lasku on liian usein annettu niille, joiden mahdollisuudet selviytyä siitä ovat kaikkein heikoimmat. Sosiaaliturvaa on leikattu, asiakasmaksuja on korotettu ja korotetaan, ja nyt leikataan jälleen palveluista ja järjestöiltä. Minulle tämä konkretisoitui myös tekemässäni kirjallisessa kysymyksessä Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksesta. Vastausta en ole vielä saanut. Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevat lapset eivät voi olla julkisen talouden tasapainottamisen maksajia. Pitkiä toimivia terapiasuhteita ei pidä katkaista siksi, että kilpailutuksessa hinta saa liian suuren painoarvon, eivätkä lapsiperheet yleisemminkään saa olla sopeutuksen helppo kohde. Olen erittäin huolissani myös kasvatus- ja perheneuvonnasta. Hallitus on siirtämässä vastuuta entistä enemmän hyvinvointialueiden harkintaan tilanteessa, jossa alueet joutuvat jo valmiiksi tekemään erittäin vaikeita säästöpäätöksiä. Olemme jo nähneet tämän työn heikentämistä. Ennalta ehkäisevistä palveluista säästäminen on myös taloudellisesti lyhytnäköistä. Jos perhe ei saa apua silloin, kun ongelmat ovat vielä ratkaistavissa kevyemmällä tuella, kustannukset eivät häviä. Ne tulevat myöhemmin vastaan raskaampina palveluina ja suurempana inhimillisenä kärsimyksenä. Sama koskee järjestöjä. Vuoden 27 budjetissa sote-järjestöjen STEA-avustuksia leikataan jälleen 50 miljoonalla eurolla. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitettuihin avustuksiin ehdotetaan 190 miljoonaa euroa, mikä on 84 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 26 varsinaisessa talousarviossa. Jopa 40 prosenttia sote-järjestöistä on arvioinut toimintansa loppumisen mahdolliseksi tai todennäköiseksi. Tästä olen erittäin huolissani, ja tälläkin viikolla olen kahden järjestön hallituksessa miettinyt näitä sopeutuksia, mistä tietenkään emme voi vielä tietää, mutta todella hankala tilanne järjestökentällä on. Toivottavasti tälle voidaan vielä tehdä jotakin. Kyse on siis myös suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Järjestöissä tehdään valtavasti työtä, jota julkinen sektori ei pysty korvaamaan: vertaistukea, kriisiapua, neuvontaa, vapaaehtoistyötä ja matalan kynnyksen tukea ihmisille, jotka muuten saattaisivat jäädä kokonaan yksin. Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeri Purra puhui budjettikeskustelussa kevenevästä valtiosta. Minusta meidän pitäisi pysähtyä sen äärelle, mitä valtion keventäminen käytännössä tarkoittaa. Pohjoismainen vertailu ei nimittäin tue ajatusta siitä, että Suomessa olisi jotenkin poikkeuksellisen suuri julkinen henkilöstö. OECD:n vertailutiedon perusteella julkisen sektorin osuus työllisyydestä on Suomessa noin 25 prosenttia, Norjassa 31, Ruotsissa 29 ja Tanskassa 28 prosenttia, ja tämä siitä huolimatta, että Suomen väestö ikääntyy muita Pohjoismaita nopeammin. Myös terveydenhuollossa julkisen rahoituksen osuus on Suomessa ollut muita Pohjoismaita pienempi. Siksi kysynkin: Kuinka paljon valtiota voidaan vielä keventää ennen kuin kevennetään itse hyvinvointivaltiota ja meillä ei enää ole hyvinvointivaltiota? Sen romutustalkoot tässä ovat olleet käynnissä tämän hallituskauden. Ja mitä silloin tapahtuu ihmisille, jotka tarvitsevat yhteiskuntaa kaikkein eniten? Tässä budjetissa on, arvoisa rouva puhemies, myös hyviä asioita. Pidän erittäin hyvänä sitä, että endometrioosin Käypä hoito ‑suosituksen laatimiseen osoitetaan erillinen 90 000 euron rahoitus. Naisten terveyteen ja gynekologisten sairauksien yhdenvertaiseen hoitoon tarvitaan vihdoin nykyistä enemmän huomiota. Nyt kun aika juoksee, en ehdi tätä koko puhettani pitää, mutta haluan tässä sanoa kuitenkin myös sen, että Hotuksen eli Hoitotyön tutkimussäätiön rahoitus sen sijaan on tippumassa, eli tässä ehdotetaan 742 000 euroa. Jos lasketaan Duodecimin rahoitus yhteen, niin se on melkein puolet enemmän kuin Hotukselle suunnattu rahoitus. Eli toivon, että Hotukselle tullaan sitten jatkossa lisätalousarviossa kohdentamaan vähintään se 300 000 euroa, mitä viime vuonnakin. — Kiitos.