Arvoisa puhemies! Istuvan hallituksen viimeistä budjettia on perinteisesti nimitetty vaalibudjetiksi, jossa äänestäjien miellyttämiseksi tarjoillaan kansalle kivoja pieniä herkkupaloja. Tätäpä ette sellaiseksi kuitenkaan voi nimittää, sillä ensi vuodenkin budjetti tulee edelleen noudattamaan harkitsevaa ja vastuullista talouslinjaa. Menolisäyksiä ei ole tulossa, ja vaikka sopeutuksissa on nostettukin jalkaa kaasulta, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sopeutettavaa riittäisi yhdelle tai kahdellekin seuraavalle hallitukselle. Valtionvelkaa ja kulurakennetta on paisutettu hallituskausi hallituskauden perään, joten ei ole millään tavalla realistista muuttaa tilannetta täysin päinvastaiseksi neljässä vuodessa, eikä niin olla edes luvattu. Valtion taloudenpito on tasapainoilua, jossa liian hitaasti sopeuttaminen vain lisää vahinkojen laajuutta ja liian nopeasti sopeuttaminen halvaannuttaa talouskasvua. Hienoa, että oppositiostakin suurin osa on kuitenkin huolissaan valtiontaloudesta ja on sitoutunut velkajarruun. Tosin nytkin huudatte lisäsopeutuksien perään, vaikka olette intohimoisesti vastustaneet joka ikistä hallituksen sopeutustoimea — nytkin huudatte lisäsopeutuksien perään, vaikka todellakin olette intohimoisesti vastustaneet joka ikistä hallituksen sopeutustoimea. En keksi yhtäkään, josta olisitte olleet samaa mieltä, mutta teidän omia vaihtoehtojanne ei kuitenkaan saa lypsettyä, vaikka käyttäisi ihan aitoa lypsykonetta. Arvon oppositio! Odotan innolla teidän vaihtoehtobudjettejanne, vaikka jo tiedänkin, mitä sieltä löytyy: lyijynraskas veromoukari, tukkapöllyä yrityksille. Mitä enemmän nostatte veroja, sitä arvottomampaa on suomalaisen tekemä työ. Sillä te leikkaisitte juuri siitä, mitä tavalliselle duunarille työstään verojen jälkeen käteen jää. Moisella sosialismilla vain pakoillaan poliitikkojen kyvyttömyyttä kantaa vastuuta ja tehdä vaikeita päätöksiä. Te väitätte hallituksen tekevän julmaa politiikkaa, julmaa leikkauspolitiikkaa, mutta minusta todellista julmuutta on laillisesti ryöstää palkansaajat. Mistä palkansaajat ne verotettavat tulonsa sitten saavat? No, juuri niiltä yrittäjiltä, jotka veromoukarista tai tukkapölystä huolimatta vieläkin jaksavat yrittää. Julkisrahoitteisilla työpaikoilla on yhteiskunnassa paikkansa, mutta kasvua ja työpaikkoja tähän maahan tuovat yritykset. Yrityksien toimintaedellytyksien parantaminen on parasta työllisyyspolitiikkaa, jota vain voi tehdä. Muutos vaatii kuitenkin aikaa, sillä homma ei toimi niin, että tänään tässä salissa kopautetaan nuijalla pöytään ja ensi viikolla syntyy pari isoa kivaa yritystä. Onneksi sentään tällä hallituskaudella on ollut erilainen ääni kellossa ja likipitäen koko 2000-luvun nollakasvussa rämpinyt talous on potkittu liikkeelle työ- ja yrityselämän suunnanmuutoksella. Silloin kun meillä on kassa kunnossa ja aktiivista elinkeinoelämää, on meillä myös erinomaiset lähtökohdat pitää huolta heistä, jotka yhteiskunnan apua tarvitsevat, eli heistä, jotka todellakin yhteiskunnan apua tarvitsevat.