Arvoisa puhemies! Kiitos jälleen hyvistä kysymyksistä. Edustaja Ollikainen nosti tämän drop out -ilmiön siinä 12—14-vuotiaiden kohdalla, ja tämä on minun mielestäni yksi suurimmista haasteista meidän liikkumattomuuden asialla. Haluan nostaa Espoon mallin, missä on muun muassa tämmöinen tapa, että jos seura järjestää yläkouluikäisille nuorille tämmöistä niin sanottua höntsäharrastusta, eli matalan kynnyksen harrastusta, niin heillä on mahdollisuus saada isompaa seuratukea, ja tällä tavalla kannustetaan seuroja. Harrastamisen Suomen mallin ja seurojen integroiminen paremmin yhteen toisi myös apua todennäköisesti siihen, että me saataisiin semmoista väliä siinä paikattua. Sitten Olympiakomitea ja lajiliitot ovat käynnistäneet tämmöisen Lasten urheilun uusi suunta -prosessin, missä nimenomaan tutkitaan kilpailujärjestelmiä, kustannuksia ja monilajisuuden mahdollistamista, mikä olisi iso asia, ettei liian nuorena jäädä junnaamaan vain yhteen lajiin. Edustaja Wallinheimo puhui tästä riittävästi liikkuvien määrästä, mikä on aika pieni, ja totta kai tavoitellaan sen suurentumista. Ehkä haluaisin nostaa ihan lyhyesti muutaman positiivisen asian. Koululaisten Move-mittauksissa esimerkiksi vuodesta 22 vuoteen 24 oikeastaan kaikessa nähdään pientä kehitystä, ja tämä on positiivinen asia. Samoin varusmiespalvelukseen astuneiden Cooperin testin tuloksissa on pientä nousua parempaan suuntaan. Näissä molemmissa me ollaan menty väärään suuntaan niin kauan kuin muistetaan, mutta nyt on toivottavasti saavutettu se pohja ja päästään sieltä pikkuhiljaa ponnistamaan ylöspäin. Edustaja Väyrynen kysyi pohjoismaisesta yhteistyöstä tapahtumien osalta, ja tämä on minun mielestäni erittäin hyvä ja mielenkiintoinen asia, mitä kannattaa selvittää enemmän. Muun muassa koripallon Euroopan mestaruuskilpailuthan järjestettiin neljässä eri maassa, myös tulevat Euroopan mestaruuskilpailut seuraavalla kerralla järjestetään neljässä eri maassa, ja tässä ehdottomasti pohjoismainen yhteistyö voisi olla valttia. Siinä tulisi myös huomioitua esimerkiksi ekologisuus, ei tarvitsisi matkustaa niin pitkiä matkoja kuin ehkä Euroopan toiselta puolelta toiselle puolelle, ja sitten tietenkin yhteishakemukset voisivat tuoda jonkunlaisia, esimerkiksi taloudellisia hyötyjä tähän asiaan. Väyrynen nosti myös raskaan byrokratian tämän harrastamisen Suomen mallin kohdalla. Täytyy sanoa, että tästä en ole itse kuullut palautetta, eli pitää vähän kysellä, onko tämmöistä haastetta. Sitten Ovaska nosti vielä kerran tuon liikuntapaikkarakentamisen ja kysyi, jääkö pienille kunnille vain murusia liikuntapaikkarakentamisesta. Minä oikeastaan sanoisin, että tällä hetkellä itse asiassa pienet kunnat ja pienet hankkeet ovat ehkä jopa etulyöntiasemassa. Tällä hetkellä rakennustilanne on niin vaikea, että ehkä ne isot hankkeet eivät lähde tällä hetkellä liikkeelle, joten niihin ei voi myöntää rahaa, ja ehkä me myönnetään enemmän nimenomaan näihin pieniin hankkeisiin. Mutta on hyvä ymmärtää, että pitää myös hakea, että voi saada. Eli tämä on ehkä myös viesti pieniin kuntiin, että jos siellä mitä tahansa rakennushankkeita liikuntaan on lähdössä, hakekaa rohkeasti, niin pyritään auttamaan. — Kiitos.