Kiitoksia, arvoisa puhemies! Edustaja Kontula on toki oikeassa siinä, että silloin kun nykyistä pakolaisuutta koskevaa kansainvälistä lainsäädäntöä ja sopimusjärjestelmää rakennettiin, niin kyllä varmasti laatijoilla oli mielessään tilanne, jossa tulijoita saattaa olla hyvinkin paljon, mutta siinä tilanteessa ajateltiin, että haluttiin välttää se 30-luvun lopun—40-luvun alun tilanne, jossa ihmiset eivät pääse mihinkään pakoon välitöntä, henkeä uhkaavaa vaaraa. Silloin pakolaisuus ajateltiin niin, että ihmiset pakenevat kenties rajan yli naapurimaihin välitöntä vaaraa pakoon ja sitten tilanteen mahdollisesti normalisoiduttua pystyvät palaamaan kotiinsa, mutta se, mitä tuolloiset päätöksentekijät ja sopimusten kirjoittajat eivät pystyneet ennakoimaan, oli se, että miljoonat ihmiset siirtyvät pakolaisjärjestelmää hyväksikäyttäen mutta eivät ainoastaan naapurimaihin turvaan välitöntä vaaraa vaan mantereelta toiselle parempien elinolosuhteiden perässä, [Petri Huru: Juuri näin!] ja tämä on se, mihin pakolaisjärjestelmää tänä päivänä pääasiassa käytetään. Ihmiset voivat olla pakolaisuudesta ja muuttoliikkeestä sinänsä hyvin montaa mieltä, mutta teidän siellä vasemmallakin laidalla olisi syytä ymmärtää se, että jos pakolais‑ ja turvapaikkajärjestelmän häikäilemätön hyväksikäyttö ja välineellistäminen mahdollistetaan takertumalla vuosikymmeniä sitten kirjoitettuihin sopimusteksteihin, niin se nakertaa pakolaisjärjestelmän uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä tavallisten kansalaisten silmissä, [Anne Kalmari: Juuri näin!] ja tämä on omiaan ruokkimaan kyynisyyttä kaikkea niin sanottua humanitaarista muuttoliikettä kohtaan. — Kiitoksia.