Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on jo todettu mainittavia epäkohtia tämän ehdotuksen sisällöstä. Tätä koko pakettia selatessa huomaa, että siellä ansiokkaimmat osat löytyvät jaksosta Lausuntopalaute. Palkansaajajärjestöt ovat lausunnossaan vastustaneet työneuvoston lakkauttamista. Niissä korostetaan työneuvoston merkitystä oikeussuojakeinona ja laajemmin työlainsäädännön tulkinnan ohjaamisessa työmarkkinoilla ja viranomaistoiminnassa. Mahdollisuus lausuntojen pyytämiseen työlainsäädännön tulkinnasta ja soveltamisesta vähentää tuomioistuinten kuormittamista — me tunnetusti tiedetään nämä pitkät käsittelyajat ja vielä näiden tuomioistuinkäsittelyjen kalleus. Esityksellä saavutettavat kustannussäästöt vaikuttavat marginaalisilta, ja esityksen vaikutuksia ylipäänsä tulisi arvioida tarkemmin. Toisenlaiset toteuttamisvaihtoehdot ovat kunnolla selvittämättä, esimerkiksi työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimintojen yhdistäminen ja lakkauttamisen sijaan työneuvoston kehittäminen niin sanottuna matalan kynnyksen oikeussuojakeinona. Näitähän tuolla oikeuspolitiikan puolella mietitään muillekin sektoreille, sillä usein näillä matalan kynnyksen palveluilla olisi murto-osalla kustannuksista hoidettavissa oikeusongelmiin ratkaisuja. Nyt kun meillä on ollut hyvin toimiva systeemi tällä sektorilla, työneuvosto, niin se sitten ajetaan alas. Tässähän on kysymys myös siitä, että meillä on työntekijä- ja työnantajapuolen luottamukseen perustuvia vuosikymmeniä vanhoja instituutioita, jotka ovat toimineet Suomen oloissa hyvin ja ovat rakentaneet sitä kansainvälisestikin maineikasta sopimuskulttuuria, joka meillä parhaina aikoina on pyörinyt, ja nyt niitä edellytyksiä sitten heikennetään laajalla rintamalla. Työneuvoston varsinaiset asiantuntijat, toimihenkilöt, vastustavat työneuvoston lakkauttamista, ja tällä lausuntomenettelyllä on voitu saada kustannustehokkaasti, nopeasti ja matalalla kynnyksellä selvyys erilaisiin työlainsäädännön tulkinta- ja soveltamiskysymyksiin. Lausunnot ovat pääosin olleet yksimielisiä. Tämä korostaa juuri tätä luottamusperiaatetta, että haetaan asiapohjaisesti eikä intressiristiriitoja korostaen näitä tulkintalinjoja. Lausuntotehtävistä luopuminen vaikeuttaisi muun muassa työsuojeluviranomaisen mahdollisuuksia arvioida valvontatoimiensa suuntaamista sekä työmarkkinaosapuolten, työnantajien ja työntekijöiden, mahdollisuuksia sovinnollisten ratkaisujen saavuttamiseen. Tässä viittasin jo edellä, että näitä vaihtoehtoja ei ole kunnolla selvitetty. Vielä pidemmälle tässä voitaisiin hakea ratkaisua sillä, että työneuvostoa kehitettäisiin ratkaisemaan suppeita työoikeudellisia riita-asioita käräjäoikeuksien sijasta. Päinvastoin kuin tässä esitetään sen alasajoa, olisi laajennettu sen toimialaa niin, että siellä olisi olennaisesti nopeammin ja halvemmin pystytty ratkomaan työriitoja, joissa tällaista tulkintaratkaisua tarvitaan. Sitten tuolla raskaamman menettelyn puolella työtuomioistuin on kannattanut työtuomioistuimen säilyttämistä työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhakutuomioistuimena. Näitä valitusasioita, kun siellä on ollut se asiantunteva työneuvosto ensimmäisenä asteena, on ollut varsin vähäinen määrä, ja se kertoo siitä, että työneuvoston ratkaisut on koettu oikeiksi. Oikaisuvaatimusmenettelyn siirto Lupa- ja valvontavirastoon johtaisi todennäköisesti oikeudellisen uudelleenharkinnan siirtymiseen työtuomioistuimelle ja oikaisuvaatimusratkaisuja koskevien valitusasioiden määrän kasvuun työtuomioistuimessa, siis raskaammassa, kalliimmassa prosessissa. Valitusasiat edellyttäisivät jatkossa todennäköisesti enemmän selvitystyötä, sillä työneuvoston oikaisuvaatimusmenettelyssä on asiaa pystytty selvittämään laajasti ja vähemmillä muotosäännöksillä, niin että on voitu perehtyä siihen tosiseikastoon ja hakea toimivalla ja tehokkaalla tavalla sitten ratkaisulinja. Elikkä tuolla työtuomioistuimen puolella sitten resurssitarpeet kasvavat paljon enemmän kuin mitä tässä säästetään sitten toisella puolella. Nämä samat huomiot koskevat yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa. Uudistuksen riskinä, alasajon riskinä, on erityisesti ennakollisen valvonnan ja ohjauksen heikentyminen, mikä heikentäisi tosiasiallisen suojan tasoa työntekijöiden tiedonsaanti- ja osallistumisoikeuksissa. Työsuojeluviranomaisessa valvonta painottuisi jälkikäteiseen valvontaan.