Arvoisa puhemies! Me toimimme täällä tänään niiden valintojen ehdoilla, joita edelliset sukupolvet ovat tehneet. Minäkin köyhän perheen tyttölapsena olen saanut pitää kotia ja ruokaa itsestäänselvyytenä. Olen saanut opiskella neljännesvuosisadan. Olen saanut jäädä synnytyksessä henkiin kolmesti. Olen saanut käydä töissä myös äitinä. Kaikki nämä ovat historiallisessa katsannossa ihmeitä, utopistisia saavutuksia, joille historia ei tunne vertaa. Toisaalta elän aikaa, jossa näkyy jo, mitä näiden etuoikeuksien hintana menetetään. Näen, miten kokonaisia lajeja häviää, näen, miten viljelysmaita tuhoutuu, näen, miten säät muuttuvat. Eivät aikaisemmat sukupolvet olleet sen tyhmempiä tai moraalittomampia kuin me tai ehkä myöhemmin tulevat, mutta tämä nykytilanne, jossa katsomme maailmaa samanaikaisesti keskellä valtavaa vaurautta ja hyvinvointia ja toisaalta tuhon reunalla, osoittaa hyvin, miten vaikeaa on valita viisaasti ja nähdä pitkälle. Kuitenkin juuri siihen meidän tulisi pyrkiä. Meidän tulisi tehdä päätöksiä kaikkien lajien lasten, tulevien sukupolvien, puolesta ja tehdä niitä päätöksiä kaikella sillä tiedolla, viisaudella ja vastuulla, joka meillä on käytettävissä. Tämä laki ei sinällään takaa parempia päätöksiä, mutta se ehdottaa mekanismia, joka muistuttaa meitä tästä vastuusta. Kiitoksia edustaja Harakalle hienosta avauksesta.