Arvoisa puhemies! Valtioneuvostosta meille nyt saatu selonteko on laaja ja meille, ainakin keskustalaisille ja varmaan kaikille suomalaisille, tärkeä asia hoitaa hyvin ja kattavasti. Otan nyt muutamia huomioita tähän. Täällä on päivän mittaan kuultu hyvin, hyvin hyviä esityksiä. Energiajärjestelmässämme kokonaisuus perustuu useisiin toisiaan tukeviin osiin, ja siksi keskustelussa nousee välttämättä esiin myös kysymys tiedon luotettavuudesta. Ensimmäinen kokonaisuus liittyy hiilinieluihin. Niiden laskentamenetelmät vaikuttavat Suomen ilmastovelvoitteisiin ja koko maankäyttösektorin asemaan. Siksi on tärkeää, että hiilinielulaskelmat perustuvat mahdollisimman ajantasaiseen mittausdataan ja ‑menetelmiin, joissa yhdistetään satelliittihavaintoja, mittausdataa, maastomittauksia ja mallinnuksia. Kun laskelmat ovat tarkkoja, myös päätöksenteko on vakaammalla pohjalla. Toinen osa liittyy energiantuotannon huoltovarmuuteen. Energiamurros etenee voimakkaasti, mutta samalla on huolehdittava siitä, että järjestelmä toimii kaikissa olosuhteissa. Tietyt perinteiset polttoaineet ovat edelleen osa varautumista. Turpeella on yhä erityisrooli laitosten varapolttoaineena ja tietyissä teollisissa prosesseissa, joissa korvaavia vaihtoehtoja ei ole laajassa mittakaavassa. Samalla tiedostetaan, että puulla on useissa tapauksissa korkeamman jalostusasteen käyttökohteita kuin energiantuotannossa. Siksi energiavalikoimaa arvioitaessa on perusteltua tarkastella, mitkä polttoaineet turvaavat huoltovarmuutta ja missä polttoaineiden taloudellinen kokonaishyöty on suurin. Kolmanneksi on huomioitava sähkönsiirtoverkko. Suomen energiajärjestelmä sähköistyy nopeasti. Teollisuuden prosessit, lämmitysratkaisut ja muun muassa uudet datakeskukset lisäävät sähkön tarvetta merkittävästi. Tämä merkitsee suurta painetta siirtoverkoille. Jos siirtoyhteyksistä tulee pullonkauloja, se voi heijastua sähkön hintaan ja investointien viivästymiseen ja erityisesti teollisuuden kilpailukykyyn. Tarve riittävän kapasiteetin ennakointiin ja luvituksen sujuvuuteen korostuu, sillä uudet kulutuskeskittymät syntyvät nopeasti, kuten nyt ollaan havaittu muun muassa datakeskusten suhteen. On tärkeää varmistaa, että verkko kasvaa samassa tahdissa kuin sähköistetty taloutemme. Sitten yksittäinen neljäs asia liittyy vetytalouteen. Vedyllä ja siitä jalostetuilla synteettisillä polttoaineilla voi olla tulevaisuudessa keskeinen rooli päästöjen vähentämisessä erityisesti esimerkiksi raskaassa liikenteessä — meillähän viennistä 85 prosenttia kulkee raskaalla liikenteellä — ja sitten teollisuudessa ja kemianteollisuudessa. Samalla on kuitenkin todettava, että teknologia on vielä vedyn suhteen aika kehitysvaiheessa. Tuotantokustannukset ovat korkeat, vaikka meidän sähkön hinta on Euroopan halvimpia. Laitosinvestoinnit ovat suuria, ja kilpailukyky riippuu edullisen, hiilivapaan sähkön saatavuudesta Suomessa. Suomessa ja laajemmin Euroopan unionissa ollaan mielestäni vasta alkuvaiheessa sen arvioimisessa, milloin ja missä vety tai sen jatkojalosteet voivat olla markkinaehtoisesti kannattavia. Siksi on perusteltua korostaa riippumattomien ja realististen kustannusarvioiden tarvetta ennen kuin lähdemme suuriin vetyinvestointeihin Suomessa. Arvoisa puhemies! Kaikkia näitä osa-alueita yhdistää yksi yhteinen nimittäjä. Onnistunut energiapolitiikka perustuu oikeaan tietoon, teknologiseen realismiin ja pitkäjänteiseen suunnitteluun. Kun huoltovarmuutta, ilmastotavoitteita ja investointeja arvioidaan samasta kokonaisuudesta käsin, on mahdollista rakentaa energiajärjestelmä, joka on sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta kestävä. Tässä meillä on kaikilla paljon yhdessä tekemistä.