Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee yhden ruusun: se sitoutui ohjelmassaan pitämään kiinni Marinin hallituksen aikana tehdystä ilmastolaista. Suomessa tultaisiin jatkamaan siirtymää kohti hiilineutraalisuutta vuoteen 2035. Siihen tulisi pohjautua ilmasto- ja energiapolitiikka ja kaksoissiirtymä teknologian avulla. Meillä on jo kansalaisyhteiskunta ja elinkeinoelämä mukana. Käsittelyssä olevan energia- ja ilmastostrategian pitäisi ohjata Suomen kestävää kasvua, investointeja, energiaratkaisuja sekä ilmastopolitiikkaa tulevaisuuteen. Valitettavasti selonteko tulee liian myöhään, ilman riittävää rahoitusta ja ilman niitä konkreettisia toimia, joita yritykset, kunnat ja kansalaiset ovat odottaneet. Ei tule toista ruusua. Sosiaalidemokraattien mielestä strategian pitäisi olla kasvun moottori ja vihreään siirtymään kannustava tiekartta. Tähän liittyvät keskeisesti myös työvoimaan, koulutukseen ja tk-panostuksiin tehdyt linjaukset. Monipuolisesta energiapaletista, huoltovarmuudesta ja päästöpolusta olisi huolehdittava. Arvoisa puhemies! Vihreä siirtymä ei ole kuluerä vaan talouden uusi perusta. Vakaa toimintaympäristö ja viitoitus tulevaan on kilpailuetu, joka ratkaisee, mihin miljardiluokan investoinnit suuntautuvat — ne tulisi saada Suomeen. Hallitus kirjoittaa puhtaan siirtymän vauhdittamisesta, mutta todellisuudessa monet keskeiset päätökset ovat viivästyttäneet ja jopa vieneet kehitystä taaksepäin. Esimerkkinä käy lehmänkauppojen lehmänkauppa, kun kesällä tämä selonteko jumiutui alueidenkäyttölain koplaamiseen, ja nyt sekä tuulivoimalle että aurinkovoimalle heitetään kapuloita rattaisiin, siis heikennetään investointimahdollisuuksia, joihin yritykset haluaisivat ryhtyä. Useilta ilmastotoimilta on leikattu resursseja. On heikennetty suomalaisen biopolttoaineen kunnianhimoa jakeluvelvoitteessa ja tehty fossiiliseen polttoaineeseen veroale. Hallitus leikkasi jopa hiilidioksidin talteenottoteknologian kehittämisestä — siis luvattu kärkihanke, piippujen tulppaus, uhkaa jäädä lähtötelineisiin. Vihreän siirtymän pelko ei ole osoittautunut järkeväksi. Päästötön sähkö ja Euroopan edullisin hinta sekä valtavat investoinnit ja uusien potentiaali todistavat tämän. Pörssisähköasiakkaan kannalta on haaste, että sähkön hinta voi heitellä niin rajusti. Sen kohtuuttomasta heilumisesta voidaan päästä fiksulla regulaatiolla ja sillä, etteivät välttämättömät investoinnit siirto- ja jakeluverkkoon ja joustoon kompastu hitaaseen luvitukseen tai toimimattomaan byrokratiaan. Suomeen ja merille mahtuu yhä tuulivoimaa, datakeskuksia ja vetyhankkeita sekä varastoja ja siirtokapasiteettia, ydinvoimaa ja pienydinvoimaloita. Uusia sähköä kuluttavia investointeja tasapainottaa se, että Suomessa on tulollaan myös runsaasti kysyntää odottavia energiainvestointeja. Näillä yhdessä olisi kestävä kasvuvaikutus talouteemme. Energiaturvallisuus eli saatavuus ja verkon toiminta sekä huoltovarmuus on otettava huomioon pakkasjaksoilla ja kriisitilanteisiin varautumisessa. Turpeellakin on vielä rooli huoltovarmuuspolttoaineena CHP-laitoksissa. Arvoisa puhemies! Kansainvälistä politiikkaa värittää uhittelu ja turvallisuusuhat, jotka uhkaavat jättää puhtaat teknologiainnovaatiot, sitoutuneiden maiden toimet ja sopimukset varjoonsa. Teollisen strategian aikajänteen tulee olla yhden maan poliittista vaalisykliä pidempi. Hajautetut ja polttoaineista riippumattomat energiajärjestelmät ovat vanhoja fossiilikuljetusketjuja kriisinkestävämpiä, ja Venäjän tuontifossiileille emme enää halua eurojamme osoittaa. Poliittiset puheet voivat muuttua nopeammin kuin talouden rakenteet tai varsinkaan pysyvät ilmasto- ja energiahaasteet. Arvoisa puhemies! Hallituksen omat ratkaisut ovat siis lisänneet päästöjä aikana, jolloin ilmasto kuumenee ja ylitämme niin sanottuja keikahduspisteitä, joiden jälkeen ilmasto ja luonto eivät palaudu. Yritykset kertovat, että epävarmuus ja poukkoilevat linjat hidastavat päätöksiä. Jokainen viivästys kasvattaa päästövelkaa — velkaa, jonka maksamme joko kiristyvin EU-velvoittein tai menetettyinä investointeina. Suomi on ollut ilmastopolitiikan edelläkävijä, mutta viime vuosien epäröinti on rapauttanut tätä. Päästökauppasektorilla tavoitteita nopeammin vähenevät päästöt ovat luoneet asetelman, jossa Suomen kannattaa vaatia selkeää hiilen hintaa ja ilmastopolitiikkaa kauppapolitiikassa, EU:ssa ja kansainvälisissä pöydissä. Suomelle haasteelliset sektorit, maankäyttö ja liikenne, on pitkäjänteisellä politiikalla saatava laskevalle päästöuralle. Strategiaa on arvosteltu riittämättömänä vaikutusarvioiltaan ja liian yleisluonteisena, sekavana kokoelmana hallituksen korostuksia. Maankäyttösektoria, energiaverkkojen investointeja ja vetytaloutta olisi pitänyt käsitellä systemaattisemmin ja antaa investointikehikko nyt. Siis, puhemies, vihreä siirtymä on aikamme suurin talousmahdollisuus mutta myös välttämättömyys, jotta planeettamme pysyy elinkelpoisena tuleville sukupolville. Meillä ei ole varaa hukata aikaa. Seuraava hallitus jatkaa työtänsä entistäkin vaikeammissa taloudellisissa olosuhteissa saaden valtionvelan lisäksi Orpon hallitukselta päästövelkaa.