Arvoisa rouva puhemies! Olemme tällä kaudella käsitelleet runsaasti viranomaisten tiedonkulkua parantavia lakimuutoksia. Kun puhutaan tiedustelusta ja rikostorjunnasta, meillä on lainsäädännössä tällä hetkellä erikoinen tilanne. Meillä on niin sanottu palomuuri, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut hyvä. Tämä tarkoitus on tiedustelun ja poliisin toiminnan pitäminen erillään toisistaan, mutta käytännössä tästä muurista on tullut niin paksu, että se on alkanut haitata viranomaisten perustehtävää eli suomalaisten suojelemista. Nykyinen laki on liian tulkinnanvarainen. Kuten hallintovaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, jopa laillisuusvalvojat ovat olleet eri mieltä siitä, mitä tietoa saa luovuttaa ja mitä ei. Tämä ei voi olla oikein, sillä kentällä tilannekuvan on oltava kirkas, ei juridisen arpomisen sumentama. Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakiesityksen ydin on selkeyttää sitä, milloin suojelupoliisi tai sotilastiedustelu voi antaa tietoa poliisille rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Erityisen tärkeä on muutos, joka koskee kansallista turvallisuutta vaarantavia rikoksia, kuten maanpetoksia, vakoilua tai terrorismia. Tähän asti tiedon luovuttaminen on ollut liian tiukasti sidoksissa rikoksen rangaistusmaksimiin, mikä on vanhentunutta ajattelua. Mietinnössä nostetaan esiin se tosiasia, että rikoslaissa rangaistusasteikko kertoo teon moitittavuudesta, mutta se ei kerro teon vaarallisuudesta valtakunnan turvallisuudelle. Esimerkiksi tuottamuksellisen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta rangaistus voi olla lievä, sakkoja tai vähän vankeutta, mutta jos väärä tieto vuotaa väärään paikkaan, vahinko Suomen kansalliselle turvallisuudelle voi olla massiivinen. Olisi järjetöntä, jos suojelupoliisi istuisi tämän tiedon päällä eikä voisi varoittaa rikostorjuntaa vain siksi, että pykälässä lukee liian pieni vankeusuhka. Kun tämä ongelma korjataan listaamalla lakiin nimenomaisesti ne teot, joista tiedon on kuljettava, tämä asia saadaan nykyaikaiselle tasolle. Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ei edistetä poliisivaltiota vaan toimivaa oikeusvaltiota. Suojelupoliisi hankkii tiedon uhkista, mutta vastoin arkijärkeä sillä ei ole samoja toimivaltuuksia kuin poliisilla. Jotta uhka voidaan pysäyttää, tiedon on siirryttävä poliisille. Kannatan lämpimästi tätä lakiesitystä ja hallintovaliokunnan mietintöä. Maailma on muuttunut, ja meidän lainsäädäntömme on vastattava siihen todellisuuteen, jossa turvallisuusviranomaiset toimivat tänä päivänä. — Kiitoksia.