Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vuosikertomus antaa liitteineen riittävän kattavat tiedot vuoden 2014 talousarviossa esitettyjen yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden saavuttamisesta. Valitettavasti oma näkemykseni, joka on osin yhteneväinen Valtiontalouden tarkastusviraston taholta esitetyn kritiikin kanssa, ei tue tätä esitettyä käsitystä. Oma kritiikkini kohdistuu vaikuttavuuden mittaristoihin, jotka ovat monin paikoin huonosti rakennettuja. Vielä tätäkin enemmän kritisoin vaikuttavuusarvioiden puutetta päätöksenteossa ylipäätään ja sen perusteena. Pitkällä aikavälillä olemme huomanneet, kuinka kalliiksi käy politiikka, jossa vaikuttavuusarvioita ei tehdä pitkälle aikavälille vaan päätösten pohjana ovat nopeat säästöt. Nopeat voitot ovat erittäin kallista politiikkaa. En usko kuitenkaan, että kukaan meistä kansanedustajista tai tulevista ministereistä tässä taloudellisessa tilanteessa haluaa lisää kustannuksia edes sinne kymmenen vuoden päähän. Esimerkiksi ennalta ehkäisevää toimintaa on tutkittu laajasti. Se on kiistatta edullisin tapa huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista. Yksin alkoholista aiheutuu vuosittain Suomen julkiselle taloudelle kustannuksia 5—13 miljardia euroa. Useat asiantuntijat sanovat, että parasta alkoholipolitiikkaa on erinomainen varhaiskasvatus ja päivähoito sekä peruskoulutus. Eri puolilla Suomea puhuttavat nyt koululakkautukset. Otin selvää koululakkautusten taloudellisista vaikutuksista, ja hämmästyksekseni sain tietää, että Suomesta puuttuu kokonaan koululakkautuksen taloudelliseen seurantaan liittyvä tutkimus. Kuitenkin meillä on maassamme toiminut jo vuosikymmeniä esimerkiksi koulutuksen arviointineuvosto, nykyinen koulutuksen arviointikeskus, jonka pääasiallinen tehtävä on nimenomaan koulutuspoliittiseen päätöksentekoon liittyvien tutkimuksien tuottaminen. Kouluverkkoihin liittyvät päätökset ovat Suomessa perustuneet pelkästään mututietoon, koska mitään tutkimus- tai seurantatietoja säästöjen tosiasiallisesta toteutumisesta ei ole ollut saatavilla. Sivistysvaltio Suomessa päätöksiä ei ole tehty tietoon perustuen, vaikka kysymyksessä on monen lapsen ja perheen hyvinvointi sekä sivistyksen perusta. Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa 1,2 miljoonaa euroa. Etelä-Pohjanmaan lapsiperhepalvelut -hankkeessa laskettiin, että kustannukset ehkäisevästä työstä, jotta nuori ei keskeytä opintojaan eikä siten mahdollisesti syrjäydy, ovat reilut 11 000 euroa. Suomella ei ole enää varaa päätöksiin, jotka tehdään ilman riittäviä vaikuttavuusarviointeja. Tietoja vaikutuksista tarvitaan pitkän aikavälin lisäksi myös siihen, että toivotut säästöt tulevat lyhyellä aikavälillä. Tästä esimerkkinä viime kauden lapsilisien leikkausten kompensoiminen monimutkaisella lapsivähennyksellä, joka lisäsi byrokratiaa, eivätkä säästöt siksi toteutuneet. Näyttää siltä, että tuleva pääministeri kuuluttaa poliitikoilta tulosvastuuta. Toivottavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että ensi kaudella tehdään päätöksiä tietoon perustuen ja ajetaan lyhyiden valojen sijaan reilusti pitkillä valoilla.