Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Joo, itsekin tähän lakiin suhtaudun noin lähtökohtaisesti ihan myönteisesti. Tunnen itsekin henkilökohtaisesti aseharrastajia, ja tuttavapiirissäkin näitä deaktivoituja aseita on jonkun verran. Mutta haluan tuoda tähän kuitenkin toisenkin näkökulman. Nimittäin nämä deaktivoidut aseet eivät välttämättä aina ole niin turvallisia, varsinkaan silloin, kun joku käsistään kätevä aseseppä aktivoi ne aseet. Meillä on tästä esimerkkejä valitettavasti ollut. Esimerkiksi kotikaupungissani Salossa 2014 rikollisjengin jäsen avasi tulen poliisia kohti aktivoidulla Suomi-konepistoolilla, elikkä deaktivoitu ase oli muutettu takaisin toimintakykyiseksi konepistooliksi, ja hän latasi kokonaisen sarjan poliisiautoa kohti. Se oli siis luojan lykky, kun tämä oli hyvin lähellä koulukeskusta, että poliisilla sattui olemaan kolme partioautoa, joista yhdessä oli luodinkestävät ovet. Sattuipa olemaan sitten just tällä partiolla onneksi se auto käytössä, ja säästyttiin vahingoilta. Toinen tapaus tässä ihan lähemmässä historiassa oli vuonna 23 myös kotikaupungissani Salossa — en tiedä, mistä se kertoo. Joka tapauksessa poliisi teki ison takavarikon, jossa löytyi luvattomia aseita mutta löytyi myöskin paljon deaktivoituja aseita, ja ne olivat tällaisen henkilön hallussa, jolla oli metallipaja muutettu tällaiseksi aktivointipajaksi. Sen takia katson, että tässä lainsäädännössä ja jatkossa muutenkin meidän tulee olla todella tarkkoja siitä, että me varmistetaan se, että deaktivointi todellakin tarkoittaa sitä, että sitä asetta ei taitavinkaan seppä enää takaisin toimintakuntoiseksi saa. Tämän asian täytyy meillä olla varma ja varmistettu. Nämä ovat kuitenkin yleensä sellaisia aseita, mitä on deaktivoitu, että niitä on käytetty sodissa ja muuta, kuten tämä esimerkin Suomi-konepistooli, joka on niittänyt tuhoa aika paljonkin sotien aikana. Sellaisia aseita me ei todellakaan haluta täällä vääriin käsiin. — Kiitos.