Arvoisa rouva puhemies! Aivan ensiksi on todettava, että on todella arvokasta, että eduskunnan syyskausi alkaa keskustelulla ihmisoikeuksien toteutumisesta. Tämä oikeusasiamiehen kertomus antaa meille varsin kattavan kuvan ihmisoikeuksien toteutumisesta ja ennen kaikkea tietysti yhteiskunnan epäkohdista. Samalla se antaa vakavan viestin, ja näistä on käytetty täällä ansiokkaita puheenvuoroja. Tartun minäkin nyt muutamaan. Suomessa lapsen oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti eikä lastensuojelu kykene kaikilta osin vastaamaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten tarpeisiin. Oikeusasiamies nostaa puutteet lasten oikeuksien toteutumisessa kymmenen merkittävimmän perus- ja ihmisoikeusongelman joukkoon Suomessa. Erityisen huolestuttavaa on, että lastensuojelun yleinen resurssipula, pätevien sosiaalityöntekijöiden saatavuusongelmat ja suuri henkilöstön vaihtuvuus heikentävät palvelujen laatua ja jatkuvuutta. Lapsen oikeuksien kannalta vakavimpia ongelmia ovat palvelujen yhteensovittamisen puutteet. Kertomuksesta käy hyvin ilmi, että lastensuojelun, lastenpsykiatrian, koulun ja muiden palvelujen yhteistyö ei toimi riittävällä tavalla. Seuraukset ovat raskaita. Lapsen oireilu voi pahentua, hoito viivästyä ja jopa jäädä kokonaan toteutumatta. Sen inhimillinen hinta on kova. Erityisen huolestuttava on kaikkein vaikeimmin oireilevien lasten tilanne. Oikeusasiamiehen mukaan lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteisestä palvelurakenteesta ovat puuttuneet vielä viime vuonna tarkoituksenmukaiset sijoituspaikat niille lapsille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti sekä vahvaa sijaishuoltoa että psykiatrista hoitoa. Näiden lasten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan riittävästi sen enempää lastenkodeissa kuin sairaaloissakaan. Myös sijaishuoltopaikoista on ollut puutetta. Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset voivat joutua odottamaan jopa kuukausia, ehkä jopa vuoden, päästäkseen heille soveltuvaan sijaishuoltoon tai erityisen huolenpidon jaksolle. Lastensuojelulakiin tämän kertomuksen jälkeen tehdyt muutokset eivät itsessään auta, jos hyvinvointialueiden resursseja ei turvata. Arvoisa puhemies! Huolta herättävää on myös se, että huostaan otettujen lasten yhteydenpitoa läheisiinsä rajoitetaan toisinaan ilman lain edellyttämiä menettelyjä ja että lasten oikeusturva ei aina toteudu päätöksenteossa. Lapsille ei aina ole esimerkiksi laadittu asiakassuunnitelmia, päätöksiä on jätetty tekemättä, tai niitä on perusteltu puutteellisesti. Oikeusasiamies korostaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän keskeistä merkitystä. Sijoitettu lapsi tarvitsee aikuisen, joka tuntee hänen tilanteensa, valvoo hänen etuaan ja kuulee häntä, ja lapsen tulee tietää oikeuksistaan esimerkiksi tavata sosiaalityöntekijää henkilökohtaisesti. Lapsen oikeuksien toteutuminen ei saa riippua asuinpaikasta, palvelujärjestelmän sattumanvaraisuudesta tai hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, riittävään suojeluun, oikea-aikaiseen hoitoon ja aidosti toimiviin palveluihin — ja varsinkin silloin, kun yhteiskunta on ottanut lapsen huostaan. Tämä kertomus osoittaa, että lastensuojelu tarvitsee lisää koulutettuja työntekijöitä, parempaa yhteistyötä palvelujen välillä ja riittäviä resursseja. Arvoisa puhemies! On ilmeistä, että myös vanhustenhuollossa on vakavia puutteita. Täällä onkin käytetty siitä aivan erinomaisia puheenvuoroja, ja on selvää, että henkilöstömitoituksen alentaminen viime vuoden alussa on heikentänyt monin paikoin hoidon laatua. Se on lisännyt henkilöstön kuormitusta ja vaarantanut iäkkäiden ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Useissa hoivayksiköissä henkilöstön määrää vähennettiin suoraan lain sallimaan minimiin ilman, että asukkaiden todellista hoidon ja avun tarvetta arvioitiin uudelleen. Asukkaat siis olivat samoja, mutta heidän toimintakykynsä ei ollut parantunut, ja silti henkilöstöä oli vähemmän. Tämä on vastoin vanhuspalvelulain perusajatusta, jonka mukaan henkilöstömitoituksen tulee perustua asukkaiden tarpeisiin. Hoitajat kertovat, ettei aika riitä aina edes perushoitoon. Asukkaiden ulkoilu, viriketoiminta ja inhimillinen kohtaaminen ovat vähentyneet. Joissakin tilanteissa henkilökuntaa ei ollut riittävästi auttamaan asukkaita edes vuoteesta ylös päivän aikana. Henkilöstön vähäisyys voi johtaa myös tarpeettomaan rajoittamiseen ja itsemääräämisoikeuden kaventumiseen. Mitoituksissa ei ole kyse henkilöstöpolitiikasta tai taloudesta vaan ihmisarvosta ja perusoikeuksista. Oikeusasiamies muistuttaa, että riittämätön henkilöstö vaarantaa vanhusten turvallisuutta sekä heidän oikeutensa laadultaan hyvään hoitoon ja huolenpitoon. Suomessa jokaisella ikääntyneellä ihmisellä on oikeus huolenpitoon, turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen, niin ikäihmisillä kuin lapsilla. Siksi oikeusasiamiehen havaintoihin on suhtauduttava suurella vakavuudella. Hoitajamitoituksen vaikutuksia on arvioitava avoimesti ja suuntaa korjattava niin, että perusoikeudet toteutuvat koko maassa. Meille kansanedustajille tämä kertomus on arvokas kuvaus näistä epäkohdista, joihin meidän tässä talossa ja aivan erityisesti nyt tietysti tänään alkavassa budjettiriihessä on tartuttava.