Arvoisa puhemies! Tähänastisessa keskustelussa Garden Helsinki -hankkeen rahoituksesta ja sitä koskevasta päätöksenteosta hallituspuolueiden edustajilla vaikuttaa olleen suuria vaikeuksia päättää. Yhtäältä on haluttu sanoa, että hanke ja sille myönnetty rahoitus on ollut erinomaisen kannatettava ja perusteltu, ja saattaa olla sitä edelleen. Toisaalta on sanottu, että onpa hyvä, että se rahoituspäätös peruttiin. Yhtäältä on tuotu esiin, miten tärkeää on, että tänään olemme kokoontuneet tänne käymään tätä keskustelua. Toisaalta on harmiteltu, että onpa turhaa ajan ja rahan käyttöä ja kesäteatteria, että tällainen keskustelu pitää järjestää. [Sari Sarkomaan välihuuto] Tämä itse rahoituspäätös ja sen ympärillä ollut prosessi ansaitsevat perusteellisen keskustelun, mutta näen tässä tilaisuuden myös tarkastella vähän laajemmin Suomen korruptionvastaista toimintaa ja hyvää hallintoa, koska niissä on kehitettävää. Tähän meille antavat vetoapua lukuisat kansainväliset arviot, joita meillä on päättäjinä käytettävissä. Luin esimerkiksi Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen eli Grecon arviointiraporttia Suomelle. Siinä todettiin muun muassa, että ministerit ja valtion ylimmät virkamiehet ovat viime kädessä niitä, joiden tehtävänä on päättää julkishallinnon ja yleisemmin koko julkisen elämän toimintatavoista ja — alleviivaan tätä — näyttää esimerkkiä toisille. Te hallituksessa olette siis näyttämässä esimerkkiä hyvästä ja avoimesta hallinnosta koko yhteiskunnalle. Samaisessa raportissa todettiin myös, että Grecon Suomessa käymissä keskusteluissa nousi esiin huoli julkista elämää tahraavista hyvä veli -verkostoista eli keskinäiseen luottamukseen perustuvista, toistensa eduista huolehtivista pienistä poliittisista tai yhteiskunnallisista eliittiryhmistä. Vaikka tämänkaltainen toiminta ei ole sinänsä laitonta, menettelysääntöjen perusteella se ei ole hyväksyttävää. Kuulostaako tutulta? Vastaavia Suomen hallinnon toimivuutta arvioivia raportteja on lukuisia muitakin. Vaikkapa OECD on julkaissut tuoreen raportin, josta käy jopa itselleni ehkä vähän yllätyksenä ilmi, että aika monella mittarilla Suomi on itse asiassa hallinnon avoimuudessa ja korruptionvastaisessa toiminnassa OECD:n keskiarvon alapuolella. Ajattelen, että ehkä yksi oppi tästä keskustelusta voi olla irtautua sellaisesta vähän ylimielisestä kuvitelmasta, että Suomessa kaikki on valmiiksi niin erinomaisesti, että ei tarvitse jatkaa ja vahvistaa työtä muun muassa korruptiota vastaan. Tästä OECD:n raportista käy muun muassa ilmi, että jos tarkastellaan lobbaamista eli vaikuttamista koskevaa työtä, niin siinä tässä käytännön toimeenpanossa Suomi itse asiassa jää nykyisellään OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Vastaavasti jos tarkastellaan julkisen tiedon saatavuutta, niin siinä Suomi on myös keskiarvon alapuolella tässä toimeenpanoa tarkasteltaessa. Toivoisinkin, että tänään ja ennen kaikkea tämän päivän jälkeen päästään myös keskustelemaan niistä toimenpiteistä, joilla voidaan vahvistaa Suomen hallinnon avoimuutta, luotettavuutta ja korruptionvastaista toimintaa. Yksi juonne tässä vahvistamisessa on vaalirahoitus ja siihen liittyvä avoimuus. Tänäänkin on keskusteltu paljon siitä, missä tilanteissa vaalirahoitus antaa perusteet jäävätä itsensä päätöksenteosta, ja toivottavasti oikeuskanslerin tarkastelu antaa tähän meille lisää eväitä. Mutta vaalirahoituksessa ja sitä koskevassa lainsäädännössä on nähdäkseni paljon kehitettävää. Nyt kun katson siellä aitiossa istuvia ministereitä, niin haluan erikseen kiittää ministereitä Meri, Multala, Talvitie, joka juuri on vielä hetken aikaa seuranamme, ja Essayah, koska te olette ne ministerit, jotka tällä hetkellä ovat paikalla, jotka jätitte viime eduskuntavaalien alla vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen vaalirahoituksesta. Se tarkoitti, että äänestäjät mennessään antamaan sen ainoan äänensä tiesivät, minkälaista vaalirahoitusta te olette ottaneet vastaan. Kiitos teille tästä. Mutta esitän hallitukselle kysymyksen: Voitteko sitoutua siihen, että vaalirahoituslakia kehitetään niin, että tämän ennakkoilmoituksen tulisi vastedes olla lakisääteinen, että aina, kun äänestäjä menee vaaliuurnalle, hän pystyy tietämään hänen ehdokkaansa vaalirahoituksesta siellä äänestystilanteessa? Ja voitteko te, paikalla olevat ministerit, sitoutua eduskuntavaaleissa jättämään tämän vapaaehtoisen vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen seuraavissa vaaleissa?