Arvoisa rouva puhemies! Jälleen on se tilanne, että taitaa olla 170 puheenvuoroa, niin että kaikki oleellinen on sanottu. Täällä on puhuttu kansalaisten luottamuksesta poliittiseen päätöksentekoon. Se, mistä eniten tulee palautetta kansalaisilta, liittyy siihen, tai sitä kuvaa oikeastaan kaksi adjektiivia. Ne ovat ”pettymys” ja ”suru”. Siellä käytetään paljon värikkäämpiäkin termejä, mutta ne ovat sentyyppisiä, että niitä ei tässä salissa ehkä ole syytä mainita. Tämä palaute on voimistunut erityisesti tässä viime viikkoina ja kesän aikana. Eräs kollega tässä kesällä kertoi ihan julkisesti, että meidän poliitikkojen valuutta ei hänen mielestään ole rehellisyys, asiaosaaminen eikä kohteliaisuus vaan näkyvyys. Tämä kesä on kyllä vahvistanut tämän näkemyksen todeksi, että julkisuudessa on nähty kuva — nyt tässä tapauksessa erityisesti hallituksen toiminnasta — jossa tämä näkyvyys on ollut kyllä taattua. Mutta hieman on, niin kuin tämänkin päivän aikana on kuultu, sitten herännyt epäilystä rehellisyyden ja asiaosaamisen kohdalla. Tämä heijastuu myös koko eduskuntaan, tämä ei nyt koske vain hallitusta. Tänäänkin on tullut tästä palautetta. Eikä ainakaan tämänpäiväinen keskustelu tuon palautteen perusteella tätä synkkää kuvaa poliittisesta kulttuurista ja eduskunnan toiminnasta kirkasta. Sitten, kun minulla on vähän tapana aina kytkeä kaikkiin asioihin tämä itäinen Suomi: jos siitä olisi puhuttu yhtä paljon ja me oltaisiin saatu vaikka 35 miljoonaa, niin ehkä tämmöistä keskustelua ei olisi tarvinnut käydä, vaikka syytä sille olisi varmasti ollut. Sitten täällä on puhuttu paljon tapahtumista ja suurista tapahtumista. Ei ole mitään niitä vastaan, mutta meidän täytyy muistaa myös se, että tämä maa on täynnä näin kesällä valtavan paljon hienoja pieniä tapahtumia, joista monet kulttuuritapahtumat, korkeatasoiset, ovat jääneet ilman minkäänlaista tukea, yksittäisten tuhansien tai 10 000:n tukea, sen seurauksena, kun hallitus on tehnyt leikkauksia. Näillä on paikallisesti äärettömän suuri merkitys, ja niissä aika paljon käy ihmisiä täältä pääkaupunkiseudulta, kesäasukkaita ja muita. Nämä olisi hyvä huomioida. Tämän kansalaispalautteen perusteella toivon tosiaan, arvoisa puhemies, että tämä tämmöinen poliittisen kulttuurin alakulokohta me ollaan toivottavasti nyt nähty ja päästään ylöspäin, me kaikki. — Kiitos, ei muuta.