Arvoisa rouva puhemies! Nyt käytävän keskustelun ytimessä ei ole Helsinki Garden yksittäisenä investointihankkeena. Väittely siitä, onko sen kaltaisille tapahtuma-areenoille Suomessa tarvetta, vie huomion pois vakavasta ydinkysymyksestä, siitä, miten Suomessa käytetään poliittista julkista valtaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten ja millä perusteella hallitus päätyi tukemaan hanketta. Pääministeri kysyi juuri, mitkä ovat avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi seuraavat: Mikä viranomainen on vastannut asian valmistelusta? Kuka asian esitteli hallituksen kehysriihessä? Millaisia asiakirjoja hallituksella oli käytössään päätöstä tehdessä? Mihin ja minkä tahon tekemiin laskelmiin hankkeen vaikuttavuusarvioinnit, mukaan lukien arviot hankkeen työllisyysvaikutuksista, perustuivat? Tämä on ihan relevantti kysymys erityisesti, kun hanketta on perusteltu nimenomaan kasvutoimena. Oikeuskanslerin tavoin monet suomalaiset odottavat vastauksia näihin kysymyksiin, kuten myös moni täällä eduskunnassa, ja on hyvä, että niihin tullaan pikaisella aikataululla vastaamaan. Arvoisa puhemies! Suomessa on totuttu siihen, että julkisessa päätöksenteossa asioiden valmistelulla on ennalta säädetty järjestys. Tämän tietävät kaikki kunnallispolitiikassa toimineet, sen tietävät kaikki valtakunnan politiikassa toimineet. Täällä asiat valmistellaan ministeriöissä virkavastuulla. Vaikutukset arvioidaan tai ainakin tulisi arvioida perusteellisesti. Virkamiehet tekevät työnsä. Päätöksenteko on avointa, riippumatonta, ja perustelut kestävät päivänvalon. Juuri tästä syystä Suomi on ollut maa, jossa ihmiset voivat luottaa siihen, ettei ratkaisuja tehdä suljettujen ovien takana yksittäisiä intressiryhmiä suosien. Kun tämä luottamus horjuu, kansalaiset eivät lopulta enää kysy, mitä on päätetty, vaan keitä varten asioista on päätetty. Tällä kuluneella hallituskaudella tätä on joutunut pohtimaan harmillisen monta kertaa. On selvää, että eri tahot harjoittavat edunvalvontaa, eikä siinä ole mitään väärää, mutta on haitallista, jos sen seurauksena lopulta hämärtyy raja siitä, ketkä päätöksistä lopulta eniten hyötyvät ja miksi niitä todellisuudessa tehdään. On aivan aiheellista kysyä, oliko esimerkiksi alkoholilainsäädännön muutosten taustalla todella suomalaisten etu, yhteinen hyvä, vai lopulta ensi sijassa kaupan alan etu ja intressit. Arvoisa puhemies! Käymme tätä keskustelua täällä eduskunnassa, koska Helsinki Gardenin kohdalla virallinen valmistelu on ohitettu, normaalit menettelyt sivuutettu ja ratkaisuja valmisteltu tavalla, jota adjektiivi hähmäinen kuvaa osuvasti. Erilaisia kytköksiä on suorastaan kiusallisen paljon. Tämä on syy, miksi myös juuri tällaisesta menettelystä syntyy mielikuva kaverikapitalismista, ja sitä suomalaiset eivät voi sietää. Arvoisa puhemies! Pääministeri kantaa erityisen vastuun siitä, että valtioneuvoston vallankäyttö on avointa, hyvän hallintotavan mukaista, viime kädessä lainmukaista. Hän myös vastaa siitä, että koko hallituksen toiminta vahvistaa eikä murenna kansalaisten luottamusta edustukselliseen demokratiaan. On aivan pakko todeta, että kaikkien ministeri Rydmanin tempausten jälkeen alkaen STEA-avustusten kriteereistä sosiaalialan tutkimusrahoitukseen ja lopulta esimerkiksi UKK-instituuttiin tilanne ei aivan hallinnassa ole. Nyt kyse on siitä, että jos asianmukaiset valmistelukanavat voidaan sivuuttaa, syntyy epäilys, että toiset pääsevät sisään takaovesta samalla, kun muut odottavat vuoroaan etuovella. Se on demokratialle vaarallista, koska se romuttaa pohjaa kansalaisten luottamukselta ja toiminnan hyväksyttävyydeltä. Ajatus siitä, että poliittinen tahto voi syrjäyttää ne menettelytavat, joiden tarkoitus on nimenomaan suojata avoimuutta, yhdenvertaisuutta, riippumattomuutta ja parlamentaarista päätöksentekoa, ei ole yksinkertaisesti hyväksyttävissä. Arvoisa puhemies! Nyt käytävää keskustelua Helsinki Garden -sopasta ei kuitenkaan voi rajata koskemaan vain pääministeriä, sillä myös valtiovarainministeri Riikka Purra on keskeinen vastuuhenkilö tässä vyyhdessä. Tosiasia on, että hän on poliittisen valmistelun ja päätöksenteon yhteydessä hyväksynyt rahoituksen myöntämisen ja itse menettelyn. Hänen puolustuksensa julkisuudessa on ollut, ettei hän ole vastaanottanut lobbareita. Mutta hänen oma ministeriönsä on sitten sitäkin enemmän, ja ministerin on ollut pakko olla tietoinen tavasta, jolla päätöksentekoa on valmisteltu, ettei hanketta ole puoltanut OKM saati valtiovarainministeriö, ettei kunnollisia vaikuttavuusarviointeja ole. Olennainen kysymys Purralle onkin, missä vaiheessa hän muutti kantansa. Oliko menettely hyväksyttävissä päätöstä tehdessä, ja se muuttui ongelmalliseksi vasta, kun asiasta nousi julkinen kohu? — Kiitos.