Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä tämänpäiväisessä keskustelussa ei ratkaista sitä, tarvitaanko Suomessa uusia tapahtuma-areenoita. Tässä keskustelussa on kyse paljon suuremmista asioista. Kyse on siitä, voivatko suomalaiset luottaa siihen, että veroeuroista päätetään avoimesti, tasapuolisesti ja niitä samoja sääntöjä noudatetaan kaikkien kohdalla. Juuri siksi on poikkeuksellista, että puhemies kutsui eduskunnan koolle tässä keskellä kesää ja kesätaukoa. Tämä kertoo kyllä asian vakavuudesta, eikä vakavuutta vähennä puhemies Halla-ahon kommentti Ylelle: ”Kyse on korruptioepäilyistä, veronmaksajien rahan kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta tähän asiaan liittyvissä keskusteluissa. Pidän näitä äärimmäisen vakavina kysymyksinä.” Ja kyllähän ne ovat vakavia kysymyksiä. Hallitus päätti myöntää yhdelle hankkeelle 35 miljoonan euron ehdollisen tuen junaillen ja runtaten. Samaan aikaan tavallisille suomalaisille on kerrottu vuosi toisensa jälkeen, että rahaa ei ole. On leikattu sosiaaliturvaa, koulutusta, kulttuuria ja palveluita. Jokainen euro on pitänyt perustella tarkasti. Siksi moni suomalainen kysyy nyt aivan aiheellisesti näitä samoja kysymyksiä kuin oppositiokin on tänään täällä kysynyt: miten tähän hankkeeseen löytyi rahaa näin nopeasti, ja — ennen kaikkea — oliko kaikille samat pelisäännöt? Vaikka hallitus nyt yrittää ottaa etäisyyttä aiempaan päätökseen ja kokoomus kääntää katsetta pois omasta sopastaan, tapahtunutta ei voi pyyhkiä pois. Kysymys kuuluu edelleen: miten tähän ratkaisuun päädyttiin, ja miksi normaalit valmistelun pelisäännöt sivuutettiin? Tämän päivän keskiössä on ollut keskustelu siitä, miten päätöksiä tehdään. Tehtiinkö päätös normaalin virkavalmistelun pohjalta, vai kulkiko tämä hanke poliittisella ohituskaistalla ihan vain kavereiden kesken? Juuri tämän vuoksi myös oikeuskansleri on pyytänyt pääministeriltä selvityksiä. Kysymykset koskevat valmistelun kulkua, yhteydenpitoa hankkeen toimijoihin, vaikutusarviointia ja päätöksenteon prosessia. Ne eivät ole opposition keksimiä kysymyksiä vaan oikeusvaltion normaalia valvontaa. Arvoisa rouva puhemies! Hallitus yrittää nyt siirtää keskustelua siihen, ettei hallitus enää edistä hanketta ja tälle 35 miljoonaan ehdolliselle tuelle ei ole enää poliittista tukea. Päätös oli täysin oikea ja lopputulema väistämätön, mutta se ei pyyhi pois sitä, miten tähän kaikkeen päädyttiin. Jos päätös oli hyvä, miksi siitä otetaan nyt etäisyyttä? Ja jos päätös oli taas huono, niin miksi se alun perin edes tehtiin? Nämä ovat aivan tavallisia kysymyksiä, joihin suomalaiset ansaitsevat vastaukset, eikä sitä vastuutakaan voi ulkoistaa. Tämä ei ole yhden ministerin tai yhden puolueen päätös. Kyse on koko hallituksen linjauksista. Ja kun päätös on yhteinen, myös vastuu on hallituksen yhteinen. Arvoisa puhemies! Tätä asiaa kannattaa katsoa aivan tavallisen suomalaisen silmin. Kun ihminen hakee Kelasta etuutta, yritys hakee investointitukea tai yhdistysavustusta, jokaisen pitää täyttää samat ehdot ja odottaa päätöstä. Kukaan ei pääse jonon ohi vain siksi, että tuntee oikeat ihmiset tai omistaa sopivan puolueen jäsenkortin. Siksi ihmiset odottavat samaa myös hallitukselta: ei erityiskohteluja, ei pikakaistoja, vain samoja sääntöjä. Suomalaiset eivät odota päättäjiltä täydellisyyttä — virheitäkin voi tulla — mutta he odottavat rehellisyyttä, avoimuutta ja sitä, että virheistä kannetaan vastuu. Ja ennen kaikkea kansalaiset odottavat nöyryyttä. Luottamus ei synny selittelyllä. Se syntyy avoimuudella. Luottamus syntyy siitä, että päätökset kestävät päivänvalon. Ja juuri siitä tässä keskustelussa on lopulta kyse — ei yhdestä hallista vaan siitä, millaista päätöksenteko Suomessa on ja minkälaista me haluamme. Sellaista, jossa jokainen voi luottaa siihen, että yhteisiä varoja käytetään avoimesti, tasapuolisesti ja kaikilla on samat ehdot. Se luottamus on suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä voimavaroja, eikä sitä pidä horjuttaa, vaan sitä tulee vahvistaa tässä salissa joka ikinen päivä.