Arvoisa puhemies! Kysymyshän ei nyt ole mistään areenarahoituksesta tai kulttuuritiloista, kyse on paljon isommasta asiasta. Kuten jo kerroin, olin vuonna 2008 mukana Ylen ajankohtaistoimituksessa, joka aloitti paljastukset keskustan vaalirahavaikuttamisesta eli Kehittyvien maakuntien Suomesta. Sekin skandaali alkoi aivan mitättömästä asiasta, mutta lopulta päättäjille tuli tuomioita ja jäljet ulottuivat pääministeriin asti. Nyt Vantaan Sanomien ja muun median ahkeralla työllä olemme saaneet esiin kokoomuslaisen version Kehittyvien maakuntien Suomesta. Se on ”kehittyvien suurkaupunkien Suomi”, jossa kokoomuksen vaalirahoittajat saavat asioitaan eteenpäin. On kansalaisista kiinni, saako tämä jatkua. Olemme vakavan asian äärellä: voiko Suomessa ostaa rahalla päätöksiä, voiko rahalla ostaa vaalit. Elinkeinoelämän keskusliitto on jo ilmoittanut satsaavansa seuraaviin vaaleihin isomman summan kuin koskaan, 2,3 miljoonaa euroa, jotta nykyinen meno jatkuisi. Nyt on tilaisuus oikaista, puhemies, muutama väärä väite — faktantarkastusta, olkaa hyvä: Ensinnäkin hallituspuolueet ovat jälleen kerran, kun ovat pinteeseen joutuneet, turvautuneet taas mutkutteluun eli osoittamaan syyttävällä sormella Marinin hallituksen päätöksiä. En tiedä, miten se oikeuttaa oman vaalirahavaikuttamisen. Pahinta on, että faktat ovat pielessä. Kuten edustaja Mäkynen kertoi, päivälleen neljä vuotta sitten omistajaohjausministeri esitti itse selonteon talousvaliokunnalle. Lehtitietojen mukaan koko oppositio, mukaan lukien perussuomalaiset, oli tyytyväinen saatuaan perusteelliset vastaukset kaikkiin Uniper-kysymyksiinsä. Edustaja Reijonen puhui ikään kuin hän ei olisi itse ollut paikalla, ehkei sitten henkisesti ollutkaan. Lisäksi eduskunnan tarkastusvaliokunta on perannut Uniper-päätöksentekoa erittäin huolellisesti, eikä ole ilmeisesti mitään muuta kuin kiittävää sanottavaa. On aika surkeaa, että menette aina kuppi ojossa samalle lähteelle, joka on kuivahtanut jo ajat sitten. Toinen mutkuttelu liittyy ammattiliittojen rooliin SDP:n tukemisessa. Vaatii uskomatonta ylimielisyyttä rinnastaa muutaman liikemiehen intressit kahden miljoonan tavallisen suomalaisen työntekijän tarpeisiin ja tätä nykyä myös huoliin työttömyydestä. [Timo Suhonen: Juuri näin!] Toisekseen teemme ratkaisuja, jotka sotivat ay-liikkeen etuja vastaan. Olemme ilmoittaneet, että demarien ajama yhdistysten lähdevero tarkoittaa miljoonien, ellei kymmenien miljoonien, tappiota ammattiliitoille, ilmoitusasiana. Kolmas ja ehkä tärkein oikaisu liittyy näihin kuuluisiin rahoituskriteereihin. Ei pidä paikkaansa, etteikö olisi kriteereitä ja menettelyjä suurten investointien osalta. Työ käynnistettiin viime vaalikaudella, jotta varmistettaisiin, että kaikkia suuria investointeja kohdellaan tasaveroisesti. Pääministerin täytyy tietää, että tämän investointinyrkin jäseniä ovat korkeat ja kokeneet virkamiehet valtiovarainministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja ympäristöministeriöstä. Tämä raati on vähän niin kuin valtioneuvoston leijonanluola, joka tuo säännöllisesti tilannekuvan ja kärkihankkeet talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, koko ajan. Tämä korkeatasoinen raati voi aivan hyvin käsitellä kaikki valtakunnallisesti merkittävät rakennusinvestoinnitkin, joten valitettavasti on niin, että taas kerran uusi työryhmä on tällainen tyypillinen hätäveto, joka on aivan turha. Lopuksi, arvoisa puhemies: Joudun kyllä ihmettelemään pääministerin sitaattia Täällä Pohjantähden alla ‑kirjasta. Tuo idea on ilmeisesti peräisin edustaja Heinosen blogista toukokuulta, mutta niin murheellisella ja paljastavalla tavalla sen asiayhteys on kääntynyt ympäri. Pääministeri siteeraa siis kuolemantuomiosta armahdettua punakapinajohtajaa. Akseli Koskela on armahduksen myötä menettänyt kansalaisluottamuksensa: ”Muttei sillä minulle niin suurta merkitystä ole. En minä ole heitiltä luottamustani saanut, eikä ne sitä kykene viemäänkään.” Mutta kun pääministeri osoittaa tämän sanoman eduskunnalle, jolta hän nimenomaan on luottamuksensa saanut ja jonka luottamus kohta myös mitataan, se on uskomatonta parlamentin halveksuntaa. Ilkeä tulkintahan olisi tietenkin se, että hän ei tarvitse eduskunnan luottamusta, koska vaalirahaa tulee muutenkin ovista ja ikkunoista. Mutta uskon vilpittömästi, että kyseessä oli lipsahdus, kuten ehkä koko päätös Gardenistakin, maan tapa, ”kehittyvien suurkaupunkien Suomen” tapa. Saako se jatkua, on päivän kysymys ja tulevien kuukausien kysymys.