Arvoisa rouva puhemies, hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! En ole tämän lainsäädännön käsittelyyn itse eduskunnassa osallistunut, mutta tämän aiheen parissa olen pidempäänkin saanut täällä töitä tehdä ja aiempiinkin keskusteluihin osallistua, ja aina näissä jollain tavalla tulee mieleen vanha toteamus, että niin muuttuu maailma, Eskoseni. Tuli mieleen oman kansanedustajaurani aika alkuvaiheilta, kun eduskunnassa käytiin keskustelua postin jakeluvelvoitteesta ja kuinka kiivaasti silloin käytiin varsin napakkaakin keskustelua siitä, pitääkö postin tulla viitenä päivänä viikossa, ja siitä pidettiin silloin tiukasti kiinni, vaikka Posti ilmoitti jo itse, että se ei ole muuttuvassa maailmassa ja muuttuvassa tilanteessa mahdollista eikä myöskään järkevää, mutta poliitikot silloin päättivät, että viitenä päivänä ne jaetaan, ja niin toimittiin, kunnes, jos oikein muistan, viime hallituskaudella muutettiin tätä yleispalveluvelvoitetta ja varmistettiin nyt sitten jako hieman harvemmalla jaolla. Näin se vain tapahtuu. Jos katsotaan, mitä meidän kirjepostille, lehdille ja kaikelle muulle on tapahtunut, niin jakelumääräthän ovat merkittävällä tavalla vähentyneet, ja voi hyvin todeta myös, että tekemättäkään ei voi jättää. Toki olisimme varmaan voineet määrätä, että posti viedään viitenä päivänä viikossa. Mitä se olisi hinnoissa sitten tarkoittanut, niin se olisi tietysti ollut kovinkin massiivinen, ja kohtuuhyvin olemme pärjänneet tämän muutoksen myötä. Tässä on käyty hyvää keskustelua nyt siitä, että maailma digitalisoituu ja sen myötä myös julkiset palvelut muuttuvat, ja itse yhdyn niihin huomioihin ja toteamuksiin, että tällainen Suomi.fi-palvelu on tervetullut ja se varmasti parantaa näiden palveluiden löydettävyyttä ja sitä, että ne ovat yhdessä, mahdollisimman turvallisessa paikassa. Toisaalta myös minua itseäni aika ajoin harmittaa, kun tulee viesti, että on tullut viesti Suomi.fi-palveluun, ja siinä viestissä ei kerrota, mitä se koskee. No, se on kai turvallisuussyy, että se ei siinä tekstiviestin matkassa tai sähköpostin matkassa ole vaan vasta sen jälkeen, kun sinne kirjautuu, tiedon siitä saa, eli joskus nämä ovat myös näitä turvallisuuskysymyksiä. Mutta yhdyn myös niihin huomioihin, että miten varmistamme perille menon. Se on oleellinen osa, mutta toisaalta pitää muistaa sekin, että ei kirjepostikaan sataprosenttinen ole, eli meillä kirjepostissakin tapahtuu hukkumisia tänäkin päivänä, ehkä enempikin kuin aikanaan, ja aina kirjepostikaan ei ole se takuuvarma tiedonvälittämisen keino. No, itse yhdyn huomioihin näistä, mitä ongelmia tässä digitalisaatiossa on. Yhtenä on tietysti saavutettavuus. Niin kuin täällä on todettu, meillä kaikilla ei Suomessa ole kattavaa edes mobiiliyhteyttä saatavana, ja se on oma ongelmansa sähköistyvässä maailmassa. Toisena on sitten aihe, josta olen eduskunnassa puhunut lukuisia kertoja, verkkoesteettömyys. Tässä on kyllä paljon tehtävää myös ihan julkisilla palveluntarjoajilla. Tämähän ei koske pelkästään niitä 500 000:ta ihmistä, joilla ei ole taitoja käyttää, vaan siellä on joukossa myös ihmisiä, joilla on jokin muu rajoittava tekijä käyttää, esimerkiksi näkö tai joku muu, mikä tekee tästä toimimisesta vaikeaa. Kannustan kaikkia, niin julkisia kuin myös yrityksiä, panostamaan verkkoesteettömyyteen. Sitten digisyrjäytyminen, joka on näille sukua ja jolla on yhteys ilman taitoja oleviin kansalaisiin, ja sitten nostan esille vielä saavutettavuuden rinnalla huoltovarmuuskysymyksen, miten varmistamme erilaisissa tilanteissa, että nämä palvelut sitten toimivat, jos esimerkiksi sähkö on huonommin saatavissa kuin normaalissa tilanteessa. Arvoisa puhemies! Loppuun: Itse olen samaa mieltä tätä keskustelua kuunneltuani, että tämä vapaaehtoisuus on tärkeä tässä, mutta myös siihen on helppo yhtyä, että tätä pysyvää valintaa olisi ehkä tarpeen jatkossa miettiä, että se ruksi säilyisi siellä senkin jälkeen, jos on vaikka niin kuin edustaja Lindén tässä esimerkkikeississä kävi läpi, että joku lähiomainen tai ystävä auttoi yhden kerran käymään ja sen jälkeen kaikki lähtikin sähköisenä tulemaan. Toivon, että tämä on kysymys, jota erityisesti seurataan ja katsotaan, millä tavalla sitä voidaan tehdä. Ei tämä varmastikaan jää viimeiseksi muutokseksi digitalisoituvassa Suomessa, vaan meillä tulee näitä muutoksia tapahtumaan, niin kuin tuossa kuvasin, miten postinjakelu on muuttunut viisipäiväisestä pikkuhiljaa postin vähentyessä, ja toisaalta tällä puolella mennään sitten kehityksessä eteenpäin. Mutta niin kuin totesin, niin muuttuu maailma, Eskoseni.