Arvoisa herra puhemies! Tämä Polvisen loistava puheenvuoro on aivan täysin totta. Nimittäin minun ikäluokastani, minun ikäisistäni miehistä vain puolella on lapsia, ja lähes kaikki ovat toivoneet niitä. Siinähän näkyy hyvin selvästi myös alueellisia eroja. Kun esimerkiksi ministeri Poutala on puhunut hienosti perheellistymisestä ja sen merkityksestä nuoren elämässä, siinä tulee huomioida myös tämä tasapainoinen aluekehitys ja se, miten palvelut saadaan pidettyä kaikkialla Suomessa. Sen puolesta pitää yhdessä taistella, ja voi olla niin, että se on yhden puolueen juttu tässä talossa. Haluan loppuun kiittää Akavan opiskelijoiden puheenjohtajaa Kasper Laaksosta tästä heidän evästyksestään tähän välikysymyskeskusteluun ja nuorten työllisyyden hoitamiseksi. Samalla haluan toivoa ääneen, että myös muut nuorisojärjestöt ja opiskelijajärjestöt ottaisivat kantaa aiheeseen ja julkaisisivat näkemyksiään tämän ongelman selättämiseksi. Kasperin ulostuloista pisti silmään se, että hän toteaa näin: ”Se varmasti madaltaa tulevaisuudenuskoa, jos päätöksiä tehdään puolestasi, eikä voi luottaa siihen, että niitä tehdään sinun parhaaksesi.” Tämä kommentti pysäytti, koska olen täysin samaa mieltä, ja sitten aloin miettimään, että kyllähän edustuksellisessa demokratiassa nimenomaan tulisi vahvistaa luottamusta. Luottamus on kaiken a ja o. Meillä on ollut sukupolvisopimus tässä maassa, että sukupolvet pitävät huolta toisistaan ja nuorten tulevaisuus on aina vähän parempi kuin edellisen sukupolven. Nyt kun tämä ei enää tilastollisesti näyttäydy sellaisena ja nuorten usko, selvästikin, siihen, että me kykenemme huolehtimaan heidän parhaastaan, on ainakin jokseenkin kärsinyt, niin minusta tämä nuorten tulevaisuususkon kriisi on hallituksen yksi keskeisimmistä kriiseistä. Toivon siksi, että hallitus ottaa tämän keskustelun tosissaan ja tekee myös aktiivisesti toimia sen eteen, että sukupolvisopimuksen, luottamuksen rakentamiseksi voitaisiin tehdä korjausliike Suomessa. Se tarkoittaa korjausliikettä työmarkkinoilla, sopua työnantajien ja työntekijöiden välillä. Se tarkoittaa korjausliikettä aluepoliittisesti. Se tarkoittaa korjausliikettä sukupuolien välillä siinä, että arvomaailmat kohtaisivat ja me rakentaisimme enemmän siltoja kuin eriyttäisimme ihmisiä klikkiotsikoiden aikana erilaisiin somekupliin ja äppeihin. Se edellyttää sitä, että me rakennamme tasapainoa Suomeen, ja se ei tule riitelyllä — se ei tule riitelyllä — vaan se tulee yhdessä tekemällä ja sopupolitiikan keinot löytämällä, ja siihen haluan hallitusta kannustaa.